Kauppajonossa

Käväisin tänään Ramblan Carrefourissa, ja jestas kuinka kaupungilla oli porukkaa liikkeellä. Pian alkaa olla sesonki ja arkisesta elämästämme alkaa tulla hiukan hankalampaa. Kaupassakäyntiin saa varata enemmän aikaa, laukustaan saa pitää tiukemmin kiinni... Silti on kiva kun tulee kesä!!

Kauppajonossa tuli mieleen tämä sketsi:

Musiikkia tiistai-iltaan

Youtubessa törmäsin tähän ja nyt se soi päässä. Plastiscines: Barcelona.

Herra Hamsu

Tämä pieni karvapallo on vienyt talon naisten sydämet. Hamsteri on asunut meillä nyt vajaan kuukauden ja on kasvanut hurjasti. Pulska poika. Söpöliini.

Parque de la Espana Industrial

Sunnuntaiaamut ovat parasta aikaa kaupunkilenkkeilylle, ja tämän aamuisen lenkin heitin Santsin aseman suuntaan. Nappailin kuvia viereisestä puistosta, jossa oli vielä kovin hiljaista.

Postikorttikuvia, Palau Reial

Kävimme tänään piknikillä Jardins del Palau de Pedralbesissa ja tässä hieman kuvia retkeltämme. Puistossa sijaitsee keramiikkamuseo ja sisustustaiteen museo, mutta helteisen aurinkoinen sää ei houkutellut museovierailuille. Keskityimme mieluummin eväiden syöntiin, papukaijojen bongailuun, kukkien ihmettelyyn ja auringonottoon. Todella kaunis ja rauhallinen puisto!

Sant Jordi

Tänään kaupunki on tulvinut ruusuja! On Sant Jordin päivä eli la Diada de Sant Jordi eli myös el Dia de la Rosa (ruusun päivää) sekä el Dia del Llibre (kirjapäivää). Sant Jordi on Katalonian suojeluspyhimys ja päivää on juhlittu monin tavoin.

Legenda kuuluu tietolähteeni (5v.) mukaan näin: Olipa kerran valtakunta, jossa kaikki olivat onnellisia ja iloisia siihen saakka, kunnes läheiselle vuorelle muutti ilkeä lohikäärme, joka hyökkäili valtakuntaan ja aiheutti valtavaa tuhoa. Kuningas ratkaisi tilanteen päättämällä, että joka päivä lähetetään yksi ihminen lohikäärmeen ruoaksi ja näin muut valtakunnan asukkaat saisivat olla rauhassa. Eräänä päivänä tuli kuninkaan tyttären vuoro mennä. Valtakunnan asukkaat itkivät, ettei prinsessa saisi mennä, mutta prinsessa meni silti lohikäärmeen luo. Onneksi uljas ritari, Sant Jordi, ehti pelastamaan miekallaan prinsessan, ja kohtaan, mihin lohikäärmeen veri valui kasvoi punaisia ruusuja. Ja siksi naiset saavat tänä päivänä rakkaaltaan ruusun.

Tarina katalaaniksi

Viisivuotiaan muistiinpanot. Sant Jordi -laulun katalaaninkieliset sanat suomen tyyliin kirjoitettuna.

Miehet taas saavat kirjan, koska tänään vietetään myös El dia del llibreä eli kirjapäivää. Cervates ja Shakespeare kuolivat molemmat 23.4. ja tapahtuma ajoittuu siksi tähän päivään. Kaupungilla oli valtavasti kirjakojuja ja monessa niistä olisi saanut kirjailijalta omistuskirjoituksen.

Kaupungilla on ollut myös konsertteja ja valtavasti porukkaa liikkeellä. Juuri nyt on lähes ikkunamme alla konsertti, aikamoinen mekkala. Onneksi huomenna saa nukkua pitkään :).

Ostin miehelle yllättäen alpinismikirjan ja kaikki huushollin naiset saivat ruusut.

Lapset askartelivat koulussa ruusukaulakorut ja lohikäärmeavaimenperät vanhemmille lahjaksi.

Krokotiilia kirppikseltä

Kävin kielikurssille mennessäni pyörähtämässä Humanan kirppiksellä ja mukaan lähti vitosella Lacosten kiva kotimekko, joka pääsi heti pesun jälkeen päälle. Ihanan pehmeä ja kuin uusi.

Vanhempainilta

Eilen oli vanhempainilta. Kaksi puuduttavan pitkää tuntia pikkuruisella tuolilla kököttäen. Koulun johtaja rakastaa omaa ääntään. Montaakaan sanaa en ymmärtänyt, kaikki oli katalaaniksi. Onneksi muut äidit sitten kertoivat espanjaksi vanhempainillan annin, joka oli kyllä aika mitätön.

Ensi vuonna siis alkaa oikea koulu meidän viisivuotiaallamme. Suurimmat muutokset taitavat olla eri luokkaan siirtyminen, opettajan vaihtuminen ja se, että koulupuvuksi tulee hame ja kauluspaita. Voi kuinka sitä hametta jo odotetaankaan!! Pojille tulee prässihousut ja kauluspaitaa, kravattia ei taida tarvita. Myös repun saa valita itse, enää ei tarvitse käyttää koulun lahjoittamaa "pikkulasten" reppua. Läksyjä ja kokeita ei vielä ensi vuonna ole, saan siis vielä yhden armovuoden katalaanin opetteluun (oletan että joudun auttamaan läksyjen teossa)!

Ennen pääsiäislomaa saatiin jälleen välikausitodistukset ja viisivuotiaalla oli kaikki ruksit oikealla puolella, tai siis vasemmalla. Ella es muy lista! Mää olin niin ylypiä!

Hetkeä ennen sadetta

Eilen illalla satoi

Chamonix'n tuliaiset

Kaik yhes koos! Saatiin iskä kotiin, väsyneenä, mutta oikein tyytyväisenä. Bussimatka Genevestä oli pitkä ja puuduttava, mutta ainakin on herra nyt kotona. Hän vähän lupaili tehdä vierailevana tähtenä pienen postauksen reissustaan, saadaan vähän kiinnostavampaa asiaa tähänkin blogiin :).

Minä sain tuliaiseksi Charlie Adamin julisteen. Tykkään! Huomenna haen Habitatista uudet kehykset.

Ja lapsille tuli kiva kirja. Hyvää ranskan treeniä.

Viikossa

Viikon hiljaiselon aikana on tapahtunut vaikka mitä kivaa, mutta kameran puute (se on miehellä mukana reissussa) on syönyt bloggausintoa. Meille on mm. muuttanut asumaan Pikkuherra Hamsu eli Ratuli eli Minirotta eli hamsteri. Olemme myös käyneet piknikillä, lapset rilluttelivat paljain jaloin ja aurinkorasvalle oli käyttöä. Olen aloittanut jälleen uuden kielikurssin, olen myös hakenut töitä. Vähän on tullut sisustettua kotia uusiksi. Semmoista kaikkea pientä säätöä on siis ehtinyt olla.

Miehen pitäisi palata Chamonix'sta kotiin huomenna, mutta lentäen ei pääse ja Ranskassa on junalakko. Maanantaina pitäisi olla töissä, eli joku konsti pitäisi keksiä. Bussilla?

Kovin on keväinen/kesäinen päivä tänäänkin. Ulos siis mars.

Kotejamme

Fifi kertoo blogissaan kattavasti ranskalaisista asunnoista, ja lisäänpä minäkin lusikkani soppaan kertomalla meidän kodeistamme Ranskassa. Me asuimme siis maaseudulla, joten ihan kaikkia Fifin kuvailemia juttuja ei ole meiltä löytynyt, mutta monta kyllä. Kummallisuuksiin tottui pian, ei tuntunut enää yhtään oudolta, että vessassa ei ole käsienpesuallasta. Ällöttävältä kyllä. (Tästä tulikin mieleen, että kun olin ensimmäisenä kesänä hoitamassa paria muksua, tarvitsimme johonkin juttuun vettä mukiin. Pyysin vanhempaa hakemaan vettä vessasta ja tämä katsoi minua todella kummastuneena, että siis mistä?? Eihän siellä ole muuta vetistä kuin se pönttö...)

Koti 1. Ullakko vanhassa talossa

Lähdimme Suomesta ilman tietoa muusta majapaikasta kuin ennakkoon varatusta hotellista. Emme tunteneet alueelta ketään, joten meillä ei ollut mitään käsitystä asuntojen yleisestä tasosta, hinnoista ym. Olimme myös kielitaidottomia, eihän asunnonomistajat englantia osanneet... Otimme siis ensimmäisen vapaan asunnon, joka tuli vastaan. Alussa olin asunnosta innoissani, kasvoihan pihalla luumu- ja kirsikkapuita, talo oli vanha ja melko kauniskin, ikkunoissa oli luukut (kuten kyllä kaikissa tulevissakin kodeissa, silloin se vaan tuntui tosi jänskältä ja eurooppalaiselta), kylppäristä löytyi kylpyamme ja katto oli kaareva, mutta jo viikon sisällä tajusin, että

a) tulevana talvena jäätyisimme kuoliaaksi

b) en uskalla mennä "vaatehuoneisiin", koska siellä oli hiiriä, tai vähintään valtavasti hämähäkkejä.

c) maksamme hurjaa ylihintaa.

Emme asuneet tässä kuin vajaat pari kuukautta.

Koti 2. Kaksio pienessä kerrostalossa

Tätä mainostettiin luksus-asuntona, ja mies oli mainonnan uhri. Tämä oli tosi asiassa ihan perus kalustettu kerrostaloasunto yhdellä makuuhuoneella ja avokeittiöllä. Asunto oli pieni, reilut 50 neliötä, mutta kyllähän me siinä kahdestaan mahduttiin asumaan. Sain ensikosketukseni kokolattiamattoon, laattalattioihin ja kaasulieteen. Vuoden asumisen jälkeen alkoi nyppiä se, ettei ollut parveketta ja kaikki ikkunat olivat samaan suuntaan, eli kesäisin mökki oli järkyttävän kuuma. Myös vieraiden majoittaminen oli operaatio. Tästä meillä ei ole yhtään digikuvaa, käytimme silloin vanhanajan järkkäriä.

Koti 3. Kolmio isossa kerrostalossa

Tämä asunto olisi voinut jäädä väliin. En oikein muista miksi tähän muutimmekaan. Asunto oli ruman talon viidennessä kerroksessa ilman hissiä ja oli huonossa kunnossa (paitsi omistajan mukaan hyvässä, olihan siinä uudet siniset kokolattiamatot). Kylppärissä oli iso ikkuna (näkyy kuvassa, yksi noista isoista) kylpyammeen päällä, oli kiva siinä suihkutella... Keittiössä ei ollut uunia, eikä siellä ollut paikkaa edes pöytämalliselle. Mutta parveke löytyi. Tästä muutimme kahdesta syystä: tulin raskaaksi ja hirvitti ne pitkät portaat ja lisäksi meille satoi vesi lorinalla sisälle, eikä asialle tehty muuta kuin suositeltiin javelin töpöttelyä homeen päälle. Muutimme siis mieluummin pois.

Koti 4. Kolmio pienessä kerrostalossa

Tämä oli meidän ihan ensimmäinen oikea koti, tänne tuotiin se pieni nyytti synnäriltä. Asunto oli oikein kiva: kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa jälleen kokolattiamatot, parveke, toimiva avokeittiö. Tämä 70 neliön asunto jäi meille toisen tenavan tultua pieneksi, muuten olisimme varmaan viihtyneet pidempäänkin. Tykkäsimme asua täällä, naapurit olivat yleisesti ottaen kivoja ja tämä tuntui kodilta.

Näkymä parvekkeelta huonona päivänä...

... ja kauniina aamuna.

Koti 5. Ullakkoasunto vanhassa kartanossa

Ihana ihana ihana koti! Tämä ei ollut millään lailla tyypillinen ranskalainen asumus, vaikka kuinka olikin 1700-luvun herraskartanossa, ullakkoasunto oli nimittäin vasta valmistunut ja brittien suunnittelema. Voi että minä rakastin tätä kotia! Minulla on tästä kymmenittäin kuvia, tässä oli nimittäin niin monta juttua, jotka haluan kopioida omaan kotiini. Kattopalkit, 14 pistorasiaa keittiössä (how clever is that!), metrin paksuiset seinät, salakäytävä lastenhuoneesta toiseen, kaikki ihanat nurkkaukset... Onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Oih, nyt tuli kamala ikävä!

Museu del Modernisme Català

Tämän viikon kulttuuripläjäyksen kävin hakemassa aivan uudessa Museu del Modernisme Catalàssa. Museossa on nähtävillä lähinnä modernismi-ajan huonekaluja ja maalauksia, ja mielestäni paremmin tuntumaa niihin saa esimerkiksi Pedrerassa, jossa on asunto sisustettu ajan henkeen. Myös sisäänpääsymaksu oli liikaa, 10 euroa. Toki jos art nouveau aivan mielettömästi kiinnostaa, niin mikä ettei, mutta en kyllä muuten suosittele.

Museossa ei saanut ottaa kuvia, eikäpä minulla ole kameraakaan käytössä, mutta art nouveausta löytyy kivaa infoa esimerkiksi täältä. Eikun pelaamaan :).

Mamma, tuo mies mua tuijottaa

Kävimme joskus Lyonin elokuvamuseossa, Musée Lumière'issa ja sieltä lähti mukaan mainos Almodóvarin retrospektiivistä. Juliste on ollut rullalla laatikossa, kunnes nyt vihdoin löysin riittävän suuren kehyksen Habitatista.

Projektin alla on nyt olohuoneen ilmeen muuttaminen himpun verran värikkäämpään ja modernimpaan suuntaan. Seuraavaksi vaihtuu seinäkello.

Haaveiluja

Mies lähti toteuttamaan unelmaansa. Haute route Chamonix'sta Verbieriin. Noin 200 kilometriä noin kymmenessä päivässä. Koko talvi sitä on suunniteltu ja siihen valmistuduttu, ja nyt se reissu sitten alkaa.

Jos minulta kysyttäisiin, mikä unelma on vielä saavuttamatta niin enpä tiedä mitä vastaisin. Niin monta tärkeää asiaa on jo toteutunut: minulla on terveet reippaat lapset, saan asua paikassa missä viihdyn, olen tasavertaisessa parisuhteessa, olen terve, olen saanut nähdä maailmaa ja kaikki on oikeastaan aika hyvin.

Haaveitahan toki on. Haluaisin mielekkäisiin töihin ja saada ihan oman kodin. Haluaisin vielä joskus reppureissulle ja päästä esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Haluaisin litteän vatsan. Haluaisin lottovoiton.

Mutta nämä ovat pieniä juttuja, jotka melko todennäköisesti vielä joskus toteutuvat (paitsi se litteä vatsa ja lottovoitto, niihin kun ei oikein voi itse vaikuttaa, ei edes siihen vatsaan). "Isojen linjojen haaveet" ovat jo aika lailla toteutuneet ja olen siitä onnellinen.

Mistä sinä siellä tietokoneen äärellä haaveilet?

PS. Ja lopuksi toivon missimäisesti maailmanrauhaa ja niin edelleen.

Mies otti reissulleen kameramme mukaan, joten arkistojen aarteilla mennään seuraavat kaksi viikkoa.

Miniremonttia

Lastenhuoneessa tönöttää tällainen kolmikerroksinen nukketalo, jolla kukaan ei koskaan leiki. Ei tunnu vain kiinnostavan. Minusta se on hieno, olisin tykännyt lapsena tosi paljon, mutta ehkä nuo meidän mukulat on lellitty pilalle... Oli miten oli, ajattelin tehdä tuohon pientä remonttia, sutia maalia ja sen sellaista. Ideat ovat vain hieman hukassa. Haluaisin siitä sellaisen, että se houkuttelisi leikkimään, eli lapseni tuntien sellaisen, että siellä voisi asua lauma lelueläimiä. Nyt siellä asuu lammas- ja pupuperhe, kun sain kolmivuotiaan kaveriksi järjestelemään. Onko kenelläkään ideoita tai linkkejä kivoille nukkekotisivuille?

Sant Miquel del Fai

Eilen jyrisi ukkonen oikein kunnolla ja mies mutapaini maastopyöräreissullaan niin että roiskui. Tänään oli sitten jälleen lämmin ja aurinkoinen päivä, ja me lähdimme Sant Miquel del Faihin, noin 50 kilometrin päähän Barcelonasta, katsomaan vesiputouksia!

Upea paikka! Henkeäsalpaavan kauniit vuorimaisemat, vanha luostari, polku joka kulkee vesiputouksen takaa, tippukiviluola... Ensi kerralla hyvät piknik-eväät mukaan!

Katalonian lippu. Huomaa jo kovin vihreä pusikko taustalla!

Luostarin edessä oli lampi, jossa uiskenteli joutsen ja isoja kaloja.

Polku kulkee tuon ylimmän vesiputouksen alta, tai siis tunnelissa sen takana.

Ja polku on ihan kunnon tie, ei mikään kinttupolku :). Vesiputouksen alta kulkevan tunnelin suu on tuossa edessä. Lapset leikkivät koko matkan, että me aikuiset olemme luolakarhuja ja he ovat kenguruita, jotka ovat kesyttäneet karhut. Huomautukseen, että eivät kengurut asu vuorilla tuli vastaus "mutta nämä kengurut ovat kesälomalla". (Joo tiedän, tämä oli juurikin näitä juttuja, jotka naurattavat vain vanhempia... Ei enempää lasten suusta -juttuja! :))

Tippukiviluola. Eräässä maanalaisessa järvessä elelee pieniä kaloja ja luolassa kasvoi myös saniaisia. Jännä.

Maisemia. Eivät paljon häviä Alpeille, saati sitten Juralle.

Luostari. Rakennuksessa on ainakin myymälä ja taisipa olla ravintolakin. Nettisivujen mukaan siellä voi järjestää myös vaikkapa häät. Emme voineet tutustua kovin perusteellisesti rakennukseen, oletan, että pääsiäisen takia kaikki ovet eivät olleet auki.

Kevät on jo pitkällä!

Keskiaikajuhlat, Hostalric

Nyt saatte paljon kuvia nähtäväksenne! Kävimme nimittäin tänään keskiaikajuhlilla Hostalricissa, noin 70 kilometriä Barcelonasta Gironaan päin. Juhlaa, Festa Medieval d'Hostalricia vietettiin jo neljättätoista kertaa ja toivottavasti kertoja on vielä monta edessä, sillä me menemme ehdottomasti uudelleen! Ja juhlat jatkuvat vielä huomenna sunnuntaina, mikäli jollain täällä asuvalla on tekemisen puutetta!

Ihkaeläviä ritareita! Tai no joo, yhdellä on kännykkä korvalla ja toinen veti röökiä. Mutta asut olivat kaikilla aivan mahtavat!

Metsästyshaukka. Näimme myös muita lintuja, kuten pöllöjä, sekä hevosia ja aaseja.

Ennustajaeukkojen luola. Heitä oli pitkä rivi tuolla pimeässä käytävässä.

Käsityöläiset esittelivät taitojaan. Näimme ainakin savenvalajan, läkkisepän, lasinpuhaltajan ja korintekijän työssään.

Tässä läkkisepän taidonnäytteitä

Tuoretta leipää myytiin monessa kojussa

Samoin herkkujuustoja

Ravintolan lihatiski :).

Vaatetta ja varustetta myytävänä

Hostalricin kapeita katuja

Käsintehtyjä kenkiä. Hieman olisi haluttanut sovitella...

Lapsille ostettiin seppeleet muistoksi.

Yrttikojun tarjontaa. Nyt harmittaa, kun en ostanut tuo selluliitintuhoamisyrttiä, enkä edes migreeniyrttiä. Teetä lähti matkaan kyllä ja gojia.

Ja päivän asu -kuva kolmevuotiaan perspektiivistä :).