Grilli kuumana

Viime kesänä olimme tässä samassa talossa kaksi viikkoa ja grillasimme joka päivä. Eilenkin, tunti saapumisemme jälkeen grilli jo kävi kuumana. Eilen kanaa, tänään kalaa. Huomenna taas jotain muuta.

Ruokia maailmalta

Viime vuonna lastemme koulussa oli teemana Miro, tänä vuonna maailman ruokakulttuurit. Joka luokalla oli oma maa tai maanosa, joiden ruokakulttuuriin kevään aikana tutustuttiin.

Koska eilen oli primarian viimeinen varsinainen koulupäivä (ensi viikolla he ovat kolme päivää leirikoulussa ja sen jälkeen alkaa se ihan oikea loma), pidettiin eräänlainen kevätjuhla jo nyt pois alta. Lapset saivat tehtäväksi valmistaa kotona vanhempien kanssa oman ruokakulttuurimaansa erikoisuutta ja iltapäivällä me vanhemmat saimme tulla maistelemaan niitä. Lapset olivat askarrelleet rekvisiittaa ja pukeutuneet kokeiksi, totta kai.

Meille sattui maiksi Etiopia (teimme hedelmäjuomaa) ja Intia (teimme lassia). Olimme (tai siis minä olin, minullehan nuo jäi tehtäviksi) onnekkaita ja pääsimme helpolla, toiset olivat väsänneet tiramisua, sushia, kevätkääryleitä, fettuchinia ja mitä kaikkea muuta!

Ohjeet saimme koululta, mutta koska yli-innokas siivoojamme eli rakas mieheni laittoi ne jo kierrätykseen, en voi niitä nyt sanasta sanaan tänne kirjoittaa. Hedelmäjuomaan kuitenkin laitoimme mansikka-, rypäle-, appelsiini- ja ananasmehua sekä appelsiiniviipaleita. Lassiin tuli pari purkkia maustamatonta jugurttia, purkki vettä, hedelmää valinnan mukaan ja sokeria, plus päälle minttua, kanelia tai mitä halusi.

Tykkään kovasti meidän koulusta ja siitä, kuinka he järjestävät kaikenlaista kivaa aktiviteettia. Ehkä se on tuollaisen pienen koulun etu, että tunnelma on välitön ja jollain lailla perhemäinen. Koulun kautta olemme todella päässeet sisälle katalaanikulttuuriin, onhan koulu vahvasti katalaani, ja minusta se on hyvä juttu, vaikka aluksi haikailinkin espanjalaisen koulun perään. Mutta nyt en kyllä vaihtaisi!

Vapaapäivän brunssi

Tänään vietettiin vapaapäivää kaveriperheen kanssa brunssin merkeissä täällä meillä. Tarjolla oli kana-vuohenjuusto-fetapiirakkaa, savulohimunia, itse leivottua leipää, leikkeleitä, juustoja, kirsikoita, aprikooseja, muroja, jugurttia, tuorepuristettua appelsiinimehua, teetä, kahvia, cavaa... Oli riittävästi! Lopuksi kävimme vielä puistossa istuskelemassa.

Nispero eli lokvatti eli japaninmispeli

Hedelmäkaupasta tarttui mukaan oudonniminen hedelmä: nispero, lokvatti tai japaninmispeli. Keltainen hedelmä on ison luumun kokoinen ja maistuu miedolle ja makealle. Raikkaalle. Sisällä on isoja siemeniä, joita ei syödä. Meillä siemenet laitettiin parvekkeelle kasvamaan pieniksi nisperopuiksi tai -pensaiksi. Nisperoa saa kaupoista vain näin touko-kesäkuussa, joten täytyy nyt tosissaan herkutella tällä kausihedelmällä!

Sarandonga cuchibili cuchibili

Tänään on ruokana bacalaoa riisillä ja koska huomenna on sunnuntai, sopii tunnelmaan tämä biisi:

Moni kakku päältä kaunis

Ensi viikko on jälleen Setmana Santa, pääsiäisviikko, ja lapset ovat lomalla. Eilen koulussa oli tehty Mona de Pascuat, pääsiäiskakut, ja tänään on vanhemmat kutsuttu maistelemaan leipomuksia. Me emme kuitenkaan isosiskon kanssa sinne pääse, vaan sairastamme kotona. Onneksi ehdin eilen kuitenkin napata kuvat muistoksi. Kakkujen koristelussa on selvästi käytetty ajatusta enemmän on enemmän :)!

Hyötypuutarha

Aloitimme parvekkeen sisustamisen olennaisimmasta, kesän illanviettodrinkkien raaka-aineista. Minttua mojitoihin ja mansikoita margaritoihin (luulen kyllä, että mansikat menevät parempiin suihin...).

Roomalainen illallinen

Eilen menimme illansuussa italialaisille kavereillemme syömään. Kerroin lähtiessämme lapsille, että isäntäväki on kotoisin Roomasta ja lasten pettyneet ilmeet perillä kertoivat, että he olivat odottaneet ihmisiä toogissaan, gladiaattorikengissään ja laakeriseppeleissään :).

Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli ihan järjettömän paljon! Aperoiksi oli erilaisia leikkeleitä, pähkinöitä ja sipsejä, ja niitä napsiessaan miehet pelasivat Wiillä keilausta, lapset askartelivat ja naiset juttelivat kaikesta olennaisesta, kuten mahdollisesta lomamatkasta Roomaan ensi kesänä. Alkuruoaksi oli isot annokset lasagnea (ja emäntä oli huolehtinut, että minäkin sain oman lasagneannokseni. Ihana emäntä!). Alkupalan jälkeen vatsa alkoi olla jo huolestuttavan täynnä, mutta vielä piti löytää tilaa pääruoalle, eli pihveille ja lisukkeille. Jälkiruoaksi oli pannacottaa ja tässä vaiheessa minulla alkoi olla jo huono olo kaikesta syödystä ruoasta! Mutta ei se siihen vielä loppunut: luvassa oli vielä jälkiruoan jälkiruoka eli kääretorttua, limoncelloa ja kaikenlaisia digestiivejä. Huh!

Tänä aamuna ei jostain syystä ollut sitten yhtään nälkä!

 Piti ottaa ihan kuva hauskasta haarukasta!

Pannacottaa, nam!

Talviruokaa tarjoo kunnon väki

Neljännen adventin kunniaksi teimme ison annoksen Mont d'Oria! Tämä helppo juustoruoka on kotoisin Juran alueelta, joten samalla muistelimme myös Ranskan vuosiamme.

Ja kuinka sen valmistimme? Juuston, joka on tuollaisessa pyöreässä vasussa, keskelle tehdään pieni kuoppa, johon lirautetaan valkoviiniä ja hiukan murskattua valkosipulia. Uuniin reiluksi puoleksi tunniksi ja ruoka on valmis! Lisäksi tarjolla oli keitettyjä perunoita, joiden päälle juustoa lusikoimme sekä salaattia ja ilmakuivattua kinkkua. Très bien!

Herkkuviikonloppu

Paitsi että opettelin tänä viikonloppuna leipomaan katalonialaisia joulupikkuleipiä, sain myös oppia kuinka tehdään perunatortilla, pan con tomates ja paella. Tortillan taika on runsas oliiviöljyn käyttö perunoita ja sipuleita kypsyttäessä, tomaattileipiin täytyy lorotella erinomaisen laadukasta oliiviöljyä ja paellan salaisuus... no se nyt vain on aina hyvää, kun se on tehty tuoreista aineksista ja nautitaan hyvässä seurassa. Tänään sen nautimme seurueessa, jossa oli neljää eri kansalaisuutta ja ammatteja edustettuina fyysikoista ammattilaistenniksenpelaajiin.

Muita makuelämyksiä ovat olleet mm. useat erilaiset turrónit, IKEAn valkoviiniglögi sekä Marianne-karkit. Ja minä olen joulunalusdieetillä, ou nou!

Katalaanileipomuksia jouluksi

Ystäväni kutsui leipomaan perinteisiä katalonialaisia joulupikkuleipiä. Hän oli pikkutyttönä, Francon ajalla, leiponut näitä mummonsa kanssa joka jouluksi. Nämä olivat tosi helppo tehdä, ja koska Espanja on ollut köyhä maa ovat ainekset yksinkertaiset ja edulliset.

Teimme ison annoksen pikkuleipiä tavallisista vehnäjauhoista ja puolikkaan annoksen gluteenittomista jauhoista. Jälkimmäisistä voin sanoa, että hyvin toimi nämäkin jauhot ja maistuvatkin hyvältä!

Ohje tulee tässä:

1/2 kg sokeria

1/2 kg sian rasvaa eli laardia

1 kg jauhoja 

1/2 kg mantelijauhoja

hiukan kanelia

hiukan anista (hienonna vähän)

Sekoita sokeri (jota pyöräytimme hiukan tehosekoittimessa, jotta siitä tulee hienompaa) ja hiukan lämmitetty laardi. Lisää muut ainekset ja sekoita hyvin ja huolellisesti. Jos teet gluteenittomista jauhoista, kannattaa mantelijauhon määrää lisätä, muuten tulee liian mureaa. Muotoile paksuhkoja pikkuleipiä ja paista kuumassa uunissa, kunnes näyttävät hyviltä. Ripottele päälle tomusokeria, seesaminsiemeniä, kanelia, mitä haluat! Valmis!

Talven ensimmäinen fondue

Kyllä se talvi on tullut tänne Barcelonaankin. Ja talveen kuuluu ehdottomasti ainakin yhdet fondueöverit. Tänään teimme fonduen valmismassasta, lounasaika kun oli enkä viitsinyt paljoa panostaa. Itse tehty on parempaa, mutta kyllähän tuotakin söi. Tuunasin vähän pippurilla ja valkosipulilla ja hyvää tuli.

Mies tuli työreissulta Pariisista ja toi tullessaan Mont d'Oria ja Reblochonia. Meillä taidetaan vetää juustoruokaa koko viikonloppu!

Granaattiomenaa

Perheenpää on pitkästä aikaa kotona käymässä (työreissuja, työreissuja), joten aamupalaksikin tehtiin jotain hieman parempaa kuin weetabix. Pino lettuja teki kauppansa, jälkkäriksi vielä maisteltiin granaattiomenia. Hyvin uppos! (anteeksi surkea kuva! Ehdin näpätä vain yhden otoksen ennen kuin niiden kimppuun hyökättiin!)

Kurkistus kaappiin, osa 1.

Kaitaliina haastoi avaamaan keittiönkaapit. Lähes kaksi vuotta sitten tein samantyyppisen postauksen ja olipa hassua kaivaa se arkistoista ja lukea uudelleen. Kyllä meillä on ruokavalio muuttunut tänne Espanjaan muuton jälkeen... Ainakin se hyppäsi silmille, että vaikka kuinka mainostan, että emme syö eineksiä, niin tuon tekstin perusteella vaikuttaa, että kyllä niitä kului! Muuta oikein kaapissa ollutkaan! Ja muutenkin söimme ilmeisen epäterveellisesti, tosin tuo oli erikoisviikolla tehty, kun oli synttäriä ja muuta. Ja niin, minähän olin silloin töissä, joten söimme "oikean ruoan" kodin ulkopuolella. Mutjoo, on muuttunut kyllä kaapin sisältö!

Tässä siis postaus uudestaan. Tällaista meillä oli kaksi vuotta sitten Ranskassa. Kunhan saan räpsittyä kuvia meidän nykyisestä ruokakomerostamme laitan Kurkistus kaappin, osa 2 luettavaksenne myös :). 

Ai niin, pikkuisen olen sensuroinut tekstiä, poistanut nimiä ja muuta. Yksityisyysseikat, you know...

Syömäääään!!

29.11.2008 - 21:47

Lapset ovat nukkumassa, ja nyt kun tässä tietokoneella kuitenkin istun, laitanpa näitä vanhoja kuvia näytille. Marraskuun alussa suunnittelin postaavani meidän keittiökaappiemme sisällöstä. Miksi? No sitä en muista, mutta nyt kun kerran kuvat on otettu, niin katsotaan, jos jotain juttua syntyisi...

Ensinnäkin, meillä syödään melko tavallista kotiruokaa. Minua ei ruoanlaitto kauheasti kiinnosta, mies kokkailee viikonloppuisin. Viikolla iltaruoat ovat pitkälti tyyliin kalapuikkoja, jauhelihakastiketta, kevätkääryleitä ja "mättöä", eli mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Erikoisruokavaliot määräävät jonkin verran meidän ruokaostoksia, sillä minä en syö gluteenia ja nuorimmainen ei juo lehmänmaitoa eikä syö kananmunaa.

Kurkistus kuiva-ainekaappiin... Kaapistamme löytyy aina valmista tomaattisosetta, pestoa, suklaata, riisikakkuja, joita käytän leivän tilalla, maissipastaa ja teetä. Alla olevan kuvan peston toimme Italiasta, muuten ostan ruoat aina ihan tavallisesta marketista. Emme siis käytä lihakauppoja, juustokauppoja tai muita erikoisliikkeitä, leipomoa lukuunottamatta. Intermarche on lähin kauppa, ja siellä meidän perhe tyhjentää tilinsä.

Kuvassa on siis vasemmalta Edin (vähän niin kuin Lidl) tomaattisosetta, takana taitaa pilkistää ananaspurkki ja sen takana on pari valmiskeittopurkkia. Sauce Napolitaine on ostettu joskus hätävaraksi, emme kovin usein osta valmiskastikkeita, koska ne eivät maistu hyvälle ja niissä on monesti sitä gluteenia. Valkoiset pavut on varattu englantilaiseen aamiaiseen, jonka mies väsäsi eräs sunnuntaiaamu. Pesto on siis Italiasta, tonnikalapurkki on miehen. Oikeassa reunassa kurkkii maissipurkkeja, joita niitäkin meillä on melkein aina ja takana on vehnäjauhopussi, ihan vain varalta.

Ylähyllyllä teevarastoa. Kaverini täällä kotikylässämme myy hyviä rooibos-teitä (tee-teitä?), mutta niitä ei näy kuvassa, vaikka meillä niitä yleensä on. Seuraavalla hyllyllä on iso vihreä rasia täynnä rusinoita, lapset rakastavat niitä. Sitten siellä näyttäisi olevan tavallista Maizenaa sekä Maizena-suurustetta, Suomesta tuotua Helmi-puuroa, kaakaojauhetta leivontaan, sokeria, hunajaa, röstiä ja valmisjauhetta Creme Bruleen tekoon. Seuraavalla hyllyllä on herkkuja, koska nuorimmaisen synttärit olivat seuraavana päivänä. On keksiä ja suolatikkuja. Yksinäinen pillimehukin siellä näyttäisi pyörivän. Riisikakut ovat minun, mutta lapset vohkivat niitä aina kun silmä välttää. Syököön pois. Alhaalla on pastat, gluteenittomat ja tavalliset iloisessa sekamelskassa.

Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, koska seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä kaupassa. Synttäreiden vuoksi siellä on limpparia, jota meillä ei muuten monesti ole. Ja kakkupohjakin siellä on kostumassa. Ylähyllyllä on hillot. Lapset syövät puuronsa joko mansikkahillon tai kanelin ja sokerin kanssa. Minä laitan puuroni päälle persikka- tai omenasosetta tai voita. Mies ei puuroa syö. Ylähyllyllä on myös kahvinporot, ne pitää säilyttää viileässä. Seuraavalla hyllyllä on juustot, joita meillä kuluu paljon. Esikoinen ei tykkää muista juustoista kuin Kiristä, joka on sellaista tuorejuustoa. Nuorimmainenkin välillä nirsoilee juustojen kanssa, mutta me aikuiset kyllä popsimme juustot menemään. Samalla hyllyllä on myös miehen ällöttävä lihaklöntti, jonka hän keitti ja söi pois. Sitten seuraavalla hyllyllä onkin se kakkupohja. Seuraavalla hyllyllä on kahta sorttia soijajugurttia nuorimmaiselle, kanamunia ja yksinäinen omenakompottipurkki. Ja alimmalla voita, esikoisen jugurtteja, pienimmäisen maidonjämät ja kalkkunaa. Ostamme lihan aina marinoimattomana, täältä kun ei käsiteltyjä lihapaloja oikein saa.

Ja mitäs meillä tässä... Auringonkukkaöljyä, sushi-etikkaa, oliiviöljyä, pippuria ja suolaa. Takana etikoita, itse kuivattua minttua ja rosmariinia sekä soijakastiketta. Nämä seistä töröttävät tuossa kaasulieden vieressä.

Tomaatteja, kurkkua ja hedelmiä meillä on aina.

Syömme edelleen varsin suomalaisittain, paitsi perunaa emme syö kovin usein. Sen sijasta syömme paljon riisiä. Leipää syömme vähemmän kuin Suomessa, emmekä koskaan pakasta leipää. Leipä syödään ostopäivänä. Eineksiä käytämme aika vähän, lapset tykkäävät nakeista ja kalapuikoista. Eineksien käytön vähyys johtuu myös näistä meidän ruoka-ainerajoitteista.

Mausteista ja mehu-vesi-maitokaapista ei ole kuvia. Juomaveden ostamme pullossa, koska tässä vanhassa talossa vesi maistuu joskus oudolta. Maidon ostamme sellaisina iskukuumennettuina vai mitä ne on, säilyvät siis lämpimässä viikkotolkulla. Esikoinen on meillä ainoa, joka juo lehmänmaitoa sellaisenaan ja hän on tottunut tuollaisen maidon makuun. Muuten maitoa kyllä kuluu paljon puuroihin ja muuhun. Mehut ostan tuoremehuina, joskus harvoin kesäaikaan ostan tiivistemehuja. Parasta tuoremehua on rypälemehu, nam.

Viikonloppuisin meillä on aina ruoan kanssa viiniä. Muuten ruokajuomana on vesi tai mehu,lapset saattavat juoda maitoa.

Ja millaisia ruokia me sitten syömme? Tänään oli makaroni-jauhelihamättöä, huomenna kermaperunoita ja kalkkunaa. Tavallisia juttuja siis. Ikinä emme ole vielä tehneet kotona etanoita tai sammakonreisiä, mutta mikäpä estäisi kokeilemasta. Tai no ehkä mies estäisi, hän ei oikein ymmärrä noita herkkuja. Minä tykkään. Sushia olemme tehneet jonkin kerran.

Ja ruokailurytmikin on ihan tavallinen: aamulla aamupala, lounas klo 12 ja iltaruoka seitsemän aikoihin. Välillä muutamia välipaloja.

Suomesta tuomme yleensä tummia gluteenittomia jauhoja, mausteseoksia (esim. sitruunapippuri ja aromisuola), dippijauheita, salmiakkia, poroa, hillahilloa... Emme loppujen lopuksi enää oikein kaipaa Suomesta mitään. Tai siis kaipaamme toki, mutta voimme elää ilmankin. On mukava sitten Suomessa kunnolla porsastella ja syöpötellä kaikilla herkuilla, joita ei täältä saa!

Tylsä postaus, mutta tulipahan tehtyä!

Hei hoi hauki ja muut vesipedot

Tänään meillä syödään kalaa.

Kävimme ostoksilla Santa Caterinassa. Mukaan lähti myös juustoa ja hedelmiä. Niin, ja kalaksi valikoitui tonnikalaa ja ja jotain valkoista kalaa, jonka nimestä ei ole mitään tietoa!

Ruokakysely

Innostuin tänään kotiäidin roolista ja tein pitkästä aikaa omin pikkukätösin kunnon ruokaa, lasagnea. Tästä uutisesta siirrynkin sujuvasti netissä kiertävään kyselyyn. En enää muista kenen blogista tämän nappasin, kun olen jo pari päivää tätä pikkuhiljaa täytellyt, sori.

Minä en ole kummoinen kokki, ei vain kiinnosta. Tai no toisinaan innostun, mutta tämä jokapäiväinen ruoanlaitto tympii. Leipomisesta tykkäisin, mutta koska gluteenittomista jauhoista leipominen on aika arpapeliä on se jäänyt vähemmälle.

Mutta syömistä rakastan!! Ja ruokaohjeiden lukemista! Joo, siis kyselyyn...


Miten haluat munasi?
En oikein välitä, mutta hyvin uppoaa ainakin perunamunakkaassa. Munakokkelista sain Afrikassa ollessani yliannostuksen, enää ei pysty.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvia en juo koskaan, mustaa teetä harvoin. Muut teet (vihreät, rooibos, yrtti, mitä niitä on...) juon ilman sokeria ja ilman maitoa (paitsi mustaan teehen lisään sokeria, ja siksi en sitä usein juokaan).

Suosikkiaamiaisruokasi?
Maustamatonta jugurttia, mielellään kreikkalaista, johon silppuan vihreän omenan. Niin hyvää! Tykkään myös kaurapuurosta.

Maapähkinävoi?
En ole opetellut...

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Kotioloissa lorottelen päälle vain oliiviöljyä ja pyöräytyksen verran suolaa, mutta muuten kaikki käy, kunhan ovat gluteenittomia.

Colaa vai Pepsiä?
Ihan sama. En huomaa maussa eroa kuitenkaan.

Laiskottaa, mitä teet?
Keitän lapsille pastaa ja syön itse eilisen jämät.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Tilaan? Siis kotiin? Olen tilannut viimeksi jotain kotiin viime vuosituhannella... Mutta ehkä tilaan miehen tekemään minulle gluteenittoman pitsan, jonka päällä on paljon juustoa ja jotakin muuta hyvää.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Selailen tunnin pari ruokablogeja ja valitsen ohjeista parhaimman.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kaaliruokien haju saa yökkäämään. Kaalilaatikko, -keitto, -kääryleet... Yh!

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Moni. Lähes kaikki, kun tarkemmin ajattelen.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
No gluteenia sisältävät nyt ainakin. Oliivit jätän hienovaraisesti lautasen reunalle.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Perunamuusi, jauhelihakastike, poronkäristys, pinaattikeitto, mummin maitovelli...

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Kuulkaa monta! Paprika ja sipuli ainakin, ja jos olisi tarjottu vuohenjuustoa, etanoita tai muuta erikoisempaa ne olisivat jääneet taatusti syömättä. Olin supernirso lapsi :).

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Kaikki hedelmät käyvät. Eniten kuluu Golden-omenoita, kurkkua ja kirsikkatomaatteja sekä näin sesonkina kirsikoita ja nektariineja.

Lempiroskaruokasi?
Karkit. Ja patatas bravas.

Lempivälipalasi?
Suklaa...

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Ei minun mielestäni, mutta muut voivat olla eri mieltä... :)

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Vaihdan tuoremehut veteen ja karppaan. Syön pihviä ja salaattia.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
No vaikka pitsaa!

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Semitulisena. Sen verran, että vähän kuumottaa, mutta maku ei kuitenkaan peity.

Saako olla jotain juotavaa?
Vettä tai viiniä. Olutta ei koskaan eikä maitoa.

Punaista vai valkoista?
Kumpi vain, kunhan on hyvää.

Lempijälkiruokasi?
Crème brulée (miten tuohon u-n päälle saa väkäsen?)/crema catalana.

Täydellinen yömyssy?
Lasi punaviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Ehkä joku rieskan leipominen mummolassa. Saatiin serkkutytön kanssa leipoa omat rieskat ja tuoreen leivän päälle laittaa voita sulamaan.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Jaa-a, tällä hetkellä eniten vaikuttaa lapset, niille kun on tehtävä joka päivä terveellistä ruokaa, joka vielä maistuu jollekin.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Ehkä äidin arkistoista löytyy.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
No eipä kyllä. Tiedän omat rajani, en edes ala yrittää mitään monimutkaista. Tai no, kauppahallissa en kertakaikkiaan uskalla ostaa oudon näköisiä kaloja, en tiedä mitä niille tekisin.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Kivoin on tuollainen Tupperin silppuri, jolla saa sipulit hetkessä silpuksi ilman kyyneleitä. Salaattilinkomme on pyllystä.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio, josta todella pidät?
Nyt juuri en hoksaa eikä mieskään osannut nimetä mitään. On niitä varmaan, mutta ei tule mieleen.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Tumma suklaa, pähkinä-rusinasuklaa ja konvehdit.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Rauha. En ymmärrä miksi aina, kun teen jotain mikä vaatii keskittymistä lapset tappelevat, puhelin soi, jotain hajoaa... Tämä koskee kaikkea muutakin, ei pelkkiä keittiöasioita!

Piknik-puuhaa

Voisin laittaa tähän nyt kuvan juuri leipomistani omenapiirakoista, mutta saisitte sen väärän käsityksen, että olen jonkin sortin talousihme. En suinkaan ole. Viikonlopulle on vaan ohjelmassa jos jonkinlaista piknikkiä, siksi leivoin. Huomisen retkelle on luvassa täytettyjä patonkeja, salaattia ja sitä omenapiirakkaa (kuinka omaperäistä), tarkoitus on porukalla jakaa eväitä. Sunnuntain piknikille otetaan mukaan sitten sitä, mitä lauantai-iltana löydetään kaupasta.

Meillä on nyt uusi iso kylmälaukkukin kesän retkiä varten. Pysyypä limpparit kylminä. Tyylikkäät muoviastiat kun vielä löytyisi, tylsää käyttää kertakäyttöastioita.

Äh, laitan sittenkin kuvan. Onpahan jotakin todistusaineistoa siitä, että joskus meilläkin leivotaan ja ollaan kunnon kotiäitejä.

Ja väänsin viikolla pitsaakin omista basilikoista.

Viikonlopulle on luvattu vesisadetta, mutta ihan sama. Syödään eväät autossa, jos kovin rankaksi yltyy.

Leipomispäivä

Tänään olen saatellut kolmevuotiaan elämänsä ensimmäiselle leirille. Napero viettää yön luokkansa kanssa Montsenyssä, ja huomenna saan väsyneen reissunaisen takaisin kotiin. Lähdön hetki oli sata kertaa vaikeampi äidille, mutta pokka piti enkä alkanut vollottaa lasten nähden.

Tänään olen myös leiponut gluteenittomia porkkanamuffinseja, joista tuli tosi hyviä. Kaapissa ei ollut juuri mitään tarvikkeita, mutta pienestä virittelystä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, muffareista tuli juuri oikeanlaisia.

Olen myös jatkanut vaatekaappini kanssa tuskailua. Minun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä läpi tuo sekasotku. Tylsää antaa hyviä vaatteita pois, mutta kun ne ovat liian isoja/pieniä/rumia/vikaostoksia. Pitäisi kai opetella luopumaan.

Herkkuja Suomesta!

Mies tuli eilen työmatkalta Suomesta ja toi tuliaiseksi HK:n Sinistä! Voi tätä onnenpäivää! Nyt en osaa päättää, että syödäänkö meillä tänään makkarakeittoa, makkarakastiketta vai uunimakkaraa. Mihinkään hifistelyyn ei aleta, haluan saada autenttisen lapsuuden maun aikaan.

Tajusin juuri, että tänään on kolmas päivä tällä viikolla, kun syön sushia. Ja viimeksi olen syönyt lenkkimakkaraa ehkä jouluna. Tai toissa jouluna. Ilmankos tekee mieli.

Niin, ja tuliaisiksi tuli kaikenlaista muutakin leipäjuustosta salmiakkiin. Vähänkö meillä herkutellaan tänä viikonloppuna!

Calçotada - sipuliöverit

Kevätsipuleja voi syödä näinkin: grillataan ne niin, että uloimmat lehdet hiiltyvät. Sitten kuoritaan uloimmat mustat kerrokset pois ja dippaillaan mehevä keskiosa romesco- tai salvitxadakastikkeeseen, kallistetaan pää taaksepäin ja eikun syömään. Ihanan sottaista!

Sipuleiden kanssa otetaan vaikka lasi tai muutama cavaa ja syödään kyytipoikana makkaroita.

Punaviini kaadetaan karahvista suoraan suuhun. Muista essu!

Hieman rumaa ja sotkuista ja mutta ah, ihan mielettömän hyvää!

Roviollinen calçoteja oli sitten vain alkupala, pääruoaksi oli lammasta ja artisokkaa. Ja jälkkäriksi tämän tytön herkkuruokaa, crema catalanaa!

Osallistuimme Calçotadaan eli kevätsipuliherkutteluun Ca n'Ayxela -ravintolassa Vilafranca-St. Jaumessa.