Amerikkalaista mättöä

Lauantailounaalla käväistiin Foster´s Hollywoodissa, amerikkalaisessa ravintolassa. Purilaiset ja lasten annokset maistuivat, myös kana oli hyvää. Romanttiselle illalliselle en tänne menisi, mutta lasten kanssa aivan nappivalinta.

Kuppi ja kakku

Käväisimme viime viikolla ystävän kanssa tässä kivassa pienessä kahvilassa joulukoristeshoppailujen lomassa. Enric Granadosilla Diagonalin päässä sijaitseva Cup&Cake on jotenkin ihan erilainen kahvila kuin mitä täällä yleensä on. Valoisa ja vaalea, ja kuulemma muffinsi oli oikein maistuva! Tänne toisenkin  kerran!

Melkein kuin piknikillä

Hyvää isänpäivää iskälle Suomeen!!

Meillä ei isänpäivää juhlita. Aamulla tytöt ehtivät antaa Suomi-koulussa askarrellut kortit ja lahjat isille sekä laulaa onnittelulaulun ja sitten isin pitikin jo lähteä työmatkalle Englantiin. Eilen onneksi vietimme aikaa yhdessä.

Aamulla muu perhe lähti pelaamaan tennistä, minun jäädessä kotiin katsomaan, kröhöm, Big Brotheria. Kaikkeen sitä ihminen jääkin koukkuun...

Olimme sopineet lounastreffit Montjuicille parin ystäväperheen kanssa. La Caseta on vähän piilossa Montjuicin päällä. Lounaaksi sieltä saa viikonloppuisin vain yhdenlaisen annoksen: grillattua kanaa, makkaraa, maissia, leipää ja salaattia. Ja kaikki pöydät ovat ulkona puiden siimeksessä. Lapset saivat juosta vapaana metsässä, maisemat olivat hienot ja seura hauskaa! Iltaan asti tuolla reissulla sitten menikin... Mukava ulkoilupäivä!

Synttärisunnuntai ja Block

Perheenpäällä, laumanjohtajallamme, Hemmolla eli iskällä oli synttärit ja niitä käytiin juhlistamassa Agut -ravintolassa vanhassa kaupungissa. Meillä on rakkaita vieraita Suomesta kyläilemässä ja heidän kanssaan kävimme myös kävelemässä rannalla ja Ciutadellassa. Aurinkoinen syyspäivä!

Syntymäpäivälahjaksi ja tuliaiseksi sankari sai Harri Koskisen Block -valaisimen! Tykätään! 

Lounastreffit

Tänään lounastimme Romerossa, osoitteessa Bailén 115. Lähes kaikki annokset ovat gluteenittomia, ruoka oli hyvää ja tunnelma sekä seura (eli oma kultsu) parasta mahdollista. Tämän ensimmäisen käyntimme jälkeen luulen, että menemme uudelleenkin!

Hard Rock Cafe Barcelona

Kesäloman loppumista juhlistimme lounaalla Hard Rock Cafessa. Me aikuiset olemme käyneet siellä viimeksi liki kahdeksan vuotta sitten, lapsille tämä oli ensimmäinen kerta. Aluksi he olivat hieman epäluuloisia, mutta siinä vaiheessa, kun he huomasivat Paul Stanleyn kitaran seinällä ja kaiuttimista alkoi kuulua Rock And Roll All Nite... The party started! KISS on meidän tyttöjen lempparibändi, ja heille on luvattu, että jos joskus KISS tulee vielä uudelleen Barcelonaan hekin pääsevät keikalle mukaan, oli koulupäivä tai ei :)! (Isosisko myös toivoo, että äiti tai isä sairastuisivat joulukuun puolivälissä, jotta hän pääsisi mukaan katsomaan Red Hot Chili Peppersiä. Lippuja kun on vain kaksi... Tuskin kuitenkaan pääsee, on ehkä vielä liian pieni)

Ruoka oli hyvin amerikkalaista ja sitä oli valtavasti! Kukaan meistä ei jaksanut syödä annostaan loppuun, vaikka se hyvää olikin. Koko porukalle otimme alkupaloiksi nachoja, pääruoiksi lapsille hodareita, mies otti purilaisen ja minä kanasalaatin. Kallistahan se oli myös, mutta jos nyt joka seitsemäs vuosi...

Ja Hard Rock Cafehan sijaitsee Plaça Catalunyalla ja on näin lauantaisin aivan tupaten täynnä!

Äitienpäivänä ravintolaan

Toivottavasti kaikilla äideillä ja lapsilla, miksei isilläkin, on ollut tänään kiva päivä! 

Meillä aamu alkoi supinalla ja jännityksellä. Neljävuotias kävi moneen kertaan tarkistamassa, että onhan äiti varmasti vielä unessa ("Äiti, ethän ole vielä herännyt?", "Äiti, muistathan, ettet kaada mehua sänkyyn?", "Äiti, eihän haittaa, että kortissa on kirjoitusvirhe?"), ja sillä aikaa isosisko valmisti isänsä kanssa aamupalaa. Aamupalan sänkyynsaanti ei ollut varsinaisesti suuri yllätys, mutta se, että sain lettuja gluteenittomana oli! Nams, milloinhan viimeksi olen herkutellut letuilla! Mies oli yöllä tehnyt salaa taikinan, aamulla ei tarvinut kuin paistaa.

Mies oli myös salaa varannut pöydän ravintolasta Alellasta. Les Terrasses sijaitsee Hotel Porta d'Alellan yhteydessä, ja oli aivan upealla paikalla! Kuva terassilta, jolla lounastimme.

Ruokakin oli hyvää. Minulle vuohenjuustosalaattia ja confit de canardia, miehelle sammakonreisiä ja pihviä. Lapset valitsivat pastaa ja kanaa. Kuvassa alkudrinkit, eli gazpachot keltaisena versiona. Oli kiva ravintola, tänne voisi mennä uudestaan vaikka parin viikon päästä saapuvien vieraidenkin kanssa...

 Ja ettei olisi mennyt ihan pelkäksi syömiseksi kävimme vielä metsäretkellä...

... Ja skeittaamassa ja potkulautailemassa. Kertakaikkisen onnistunut päivä oli tämä!

Siideriravintolassa

Kun olimme tehneet lopulliset kaupat asunnosta, menimme suoraan notaarilta syömään. Notaari sijaitsi Passeig de Gracialla ja valitsimme ravintolaksi yhden ensimmäisistä vastaantulevista ruokapaikoista. Ja se sattui olemaan Restaurant Sidreria Pomarada (78, Passeig de Gracia).

Otimme molemmat päivän menut ja olimme tyytyväisiä (vaikka en enää ihan tarkkaan muistakaan mitä söimme :)). Mieleen on jäänyt lähinnä rauhallinen ja tyylikäs atmosfääri ja tietysti se mieletön helpotuksen tunne, kun pitkä ja vastoinkäymisiäkin mukanaan tuonut asunnonostoprosessi oli vihdoin ohi.

Sovimme palaavamme ravintolaan toistekin, jäihän meiltä talon siiderit maistamatta! Ja ainakin tämän yhden kerran perusteella voin sitä suositella muillekin.

Lounaalla Picaderossa

Pari viikkoa sitten mies oli poikkeuksellisesti kotona lounasaikaan ja lähdimme etsimään edullista ruokapaikkaa. Täällä saa lounasaikaan melkein kaikista ravintoloista alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan noin kymmenellä eurolla, usein hintaan sisältyy myös juoma ja leipä, joten aika usein tulee käytyä ulkona lounastamassa.

Jäimme suustamme kiinni ovimiehemme kanssa ja hän kertoi käyvänsä usein Ronda Sant Perellä sijaitsevassa Picadero 5 -ravintolassa. Hän kehui paikassa olevan hyvää kotiruokaa ja isot annokset. Sinne siis!

Ravintola sijaitsee ihan El Corte Inglesin vieressä (Ronda Sant Pere 7) ja on tyyliltään rustiikkinen, tummalla puulla sisustettu, vaikka ei siltä kadulle päin näytäkään.

Annokset näyttivät olevan isot ja maistuvat, mutta minulle siellä ei ollut oikeastaan mitään syötävää. Lounasmenusta yhtäkään vaihtoehtoa ei ollut mahdollista muuttaa gluteenittomaksi eikä listallakaan ollut annoksia sin gluten. Tarjoilijakaan ei ihan tiennyt mistä on kyse. Lopulta sain kuitenkin pihvin paistetuilla kasviksilla ja annos oli ihan ok. Mies puolestaan otti päivän menun ja se näytti tosi hyvältä ja olikin kuulemma. Ja tämä lounasmenu maksoi vain yhdeksän euroa, pihvini hieman enemmän.

Minä tuskin käyn täällä toiste ihan siitä syystä, ettei siellä taida olla minulle ruokaa, mutta kyllä sitä muille voi suositella. Näin yhden kerran perusteella annokset olivat oikein hyviä ja tosiaan hinta oli kohdillaan. Ei ollut huono.

Gluteenitonta pitsaa!

Vihdoinkin löysin Barcelonasta paikan, josta saa gluteenitonta pitsaa! Ja se oli kaiken lisäksi hyvä pitsa!

Kävimme eilen Diagonal Marin Vipsissä syömässä. Vips on Rosson tyylinen perheravintola, edullinen ja nopea. Ja yllättävän hyvä. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, tärkeintä oli vain saada lasten vatsat täytettyä, mutta kyllä voisin sinne mennä toistekin, varsinkin kun siellä oli annoksia minullekin.  Ja tenavat saivat väritys- ja puuhatehtäviä sekä ilmapallot, joten hekin tykkäsivät.

Pitsani oli pienehkö, mutta tosi täyttävä. En jaksanut ottaa edes jälkiruokaa, mikä kertoo paljon täyttävyydestä, yleensä kun en voi vastustaa makeita jälkkäreitä. Ravintolassa oli erikseen gluteeniton menu, jossa oli vaihtoehtona myös mm. lasagnea. 

Mies tilasi kanapurilaisen, sekin oli kuulemma ok. Ainakin se oli riittävän iso.

Lapset halusivat kroketteja, kuten aina.

 Muu perhe otti lisäksi vielä lohkoperunoita, minä en uskaltanut niitä syödä. Hyvin näyttivät maistuvan.

Cafe de la Princesa

Eilen kävimme miehen kanssa lounaalla Cafe de la Princesassa. Paikka ei ole pelkästään ravintola, mutta myös designkauppa ja taidenäyttely. Se sijaitsee 1300-luvulta olevassa palatsissa lähellä Picasso-museota.

Syy, miksi valitsimme tällä kertaa tämän ravintolan oli se, että sieltä saa myös gluteenittomia annoksia. Sain jopa gluteenitonta leipää! Otimme molemmat päivän menyn (13 euroa) ja molemmilla oli ihan hyvät annokset. Tarjoilija osasi kertoa tarkkaan mitä voin syödä ja mitä en, ja heillä oli erikseen jopa jälkiruokajäätelöt keliaakikoille. Hienoa!

Toistekin tänne!

Juhannus lähes paratiisissa

Ystävillämme on pari asuntoa Costa Bravalla pienessä kylässä ja he pyysivät meidät mukaansa sinne viettämään viikonloppua. El Port de la Selva on lähellä Ranskan rajaa sijaitseva aito kalastajakylä, jota turismi ei ole vielä pilannut. Valkoiseksi kalkittujen talojen takana nousevat Pyreneet, edessä on Välimeri. Kylässä asuu vakituisesti vain kolmisensataa asukasta, kesäisin väkimäärä moninkertaistuu. Ja suurin osa ympärivuotisista asukkaista saa edelleen elantonsa kalastuksesta.

Viikonloppu oli täynnä elämyksiä sekä isoille että pienille. Mustekala kävi silittelemässä viisivuotiaan jalkoja tämän kahlaillessa meressä ja yrittäessa saada kaloja haaviin. Eräs kalastaja antoi lapsille kalastamiaan pikkukaloja (jotka nekin olivat noin 20 senttisiä mölliköitä), joista oli tarkoitus tehdä illallinen, mutta jotka päätettiin sitten kuitenkin antaa kulkukissoille. Söimme ilman niitäkin kalaruokia paljon ja voi että emäntämme oli hyvä kokki! Lauantaina kävimme vuorilla, pienessä Boadellan kylässä, syöttämässä ankkoja ja söimme hyvän lounaan. Kävimme myös katsomassa miltä näyttää Cadaquesissa ja toki uimme meressä sormenpäämme ryppyisiksi!

Ravintolasuositus: Ikibana

Tuttavamme omistaa ravintolan Passeig Picassolla, Ciutadellan vieressä, aivan eläinpuiston lähellä. Vappulounas nautittiin puistokävelyn ja soutelun jälkeen täällä, ja kyllä kannatti.

Ikibana yhdistelee japanilaista ja brasilialaista ruokakulttuuria siinä loistavasti onnistuen. Alkuruoksi otin salaatin (Shojin Sarada) ja pääruoksi söin elämäni parhaimpia makeja (Hot Geisha Philadelphia Roll). Miehen alkupalaksi valitsema kasvistempura oli ilmeisen hyvää, vaikka näyttikin aika jännältä. Pääruoaksi hän valitsi Kobe Burgerin, joka on tehty wagyu-häränlihasta. Kobe-härät elävät stressittömässä ympäristössä, saavat säännöllistä hierontaa, kuuntelevat musiikkia ja niiden ruokaa terästetään mm. oluella. Onnellisia eläimiä siis, ja lihaa pidetäänkin yhtenä maailman parhaimmista. Myös vieraidemme annokset näyttivät nameilta. Jälkiruoat jätimme tällä kertaa väliin, piti jättää tilaa karkkikauppavierailulle ;).

Illaksi kuulemma kannattaa tehdä pöytävaraus, päivällä yleensä pääsee syömään ilman varaustakin. Ja osoite on siis Passeig Picasso 32.

Tänään kävimme sitten syömässä Navarrassa, jossa olemme käyneet ennenkin, ja johon olemme olleet kovasti tyytyväisiä. Tähän saakka. Tämänpäiväinen kokemus oli surkea. Kala-annokset olivat ihan ok, tosin pienemmät ja vaatimattomammat kuin edellisillä kerroilla, mutta pihvit oli todella surkeat. Ylikypsät, sitkeät ja mauttomat. Emme mene enää toiste.

Calçotada - sipuliöverit

Kevätsipuleja voi syödä näinkin: grillataan ne niin, että uloimmat lehdet hiiltyvät. Sitten kuoritaan uloimmat mustat kerrokset pois ja dippaillaan mehevä keskiosa romesco- tai salvitxadakastikkeeseen, kallistetaan pää taaksepäin ja eikun syömään. Ihanan sottaista!

Sipuleiden kanssa otetaan vaikka lasi tai muutama cavaa ja syödään kyytipoikana makkaroita.

Punaviini kaadetaan karahvista suoraan suuhun. Muista essu!

Hieman rumaa ja sotkuista ja mutta ah, ihan mielettömän hyvää!

Roviollinen calçoteja oli sitten vain alkupala, pääruoaksi oli lammasta ja artisokkaa. Ja jälkkäriksi tämän tytön herkkuruokaa, crema catalanaa!

Osallistuimme Calçotadaan eli kevätsipuliherkutteluun Ca n'Ayxela -ravintolassa Vilafranca-St. Jaumessa.

Els Peixaters de la Mediterrania

Yllättäen saimme lapsivapaan parituntisen keskelle lauantaipäivää ja pääsimme miehen kanssa kahdestaan lounaalle.

Menimme ensimmäiseen vastaantulevaan ravintolaan, joka osoittautuikin nappivalinnaksi. Els Peixaters de la Mediterràniassa (Passeig Garcia Faria 33, Poble Nou) oli erityisen hyvät kalaruoat, mutta eipä alkupaloiksi ottamani ankka-vadelma-salaatti-hässäkkäkään hullumpaa ollut. Hiukan tyyriimpi paikka tämä on kuin missä tavallisesti käymme lounastamassa (meny 19.90, sisältää alkupalan, pääruoan, jälkkärin, leivän ja viinin tai muun juoman), mutta ehdottomasti hintansa arvoinen.

Saimme tutkia menyytä oliiveja maistellen, tosin minä en tykkää oliiveistä ollenkaan, yök.

Miehen alkupalaksi ottama kalakeitto olisi melkein riittänyt pääruoaksi.

Ja jälleen jälkiruoaksi crema catalana. Toivottavasti pian kyllästyn tuohon herkkuun, ei ole mitään keveintä mahdollista jälkkäriä se. Mutta on se vaan hyvää.

Viihtyisä paikka, rauhallinen jopa. Tykkäsin.

Lauantai

Eilen lähdimme innoissamme Parc de la Ciutadellaan kuuntelemaan jatsia, mutta jumituimmekin useammaksi tunniksi Passeig de Gracialle leikkimään.

Kaupungintalo tai joku vastaava (ajuntament, mikähän se on suomeksi) oli järjestänyt standeja, joissa kertoivat toiminnastaan, ja jokaisessa kojussa oli jotakin toimintaa lapsille. Askartelua, pelejä, leikkejä... Tosi kivasti oli otettu eri-ikäiset lapset huomioon. Tarjolla oli myös tanssiesityksiä ja pellejä, sekä suuret läjät mainostavaraa ilmapalloista kyniin ja huiveihin.

Illalla pääsimme juhlistamaan hääpäivää ihan kahdestaan. Kävimme kuuntelemassa kauheassa ryysiksessä Billie the Vision and the Dancersia, mutta emme jääneet enää kuuntelemaan The Hivesiä juurikin sen ihmispaljouden takia. Sen sijaan menimme tapastelemaan Piscolabisiin. Kyllä olikin hyvää.

Lastenhoitaja lähti puolilta öin ja me jatkoimme fiilistelyä parvekkeella Big Band d'Ernesto Tito Puentesin konserttia Plaza Catalunyalta kuunnellen, hääpäivällemme kippistäen. Kiva päivä.