Pitikin sanoa

Kun satun kuulemaan suomea kaupungilla tai näen ilmiselvästi suomalaisia en koskaan mene juttusille. En täällä kotikaupungissa enkä missään lomareissuillakaan. Kuuntelen salaa ehkä muutaman sanan, mutta pidän visusti oman suuni kiinni. Hyssyttelen lapsiakin olemaan hiljaa.

Paitsi tänään. Huomasin liikennevaloissa mukavannäköisiä suomalaisia lomalaisia, joilla oli kaikilla reput selässään ja kamerakin näkösällä. Mietin hetken ja sitten päätin varoittaa näistä hemmetin taskuvarkaista, joita pörrää taas joka nurkalla. Repusta häviää tavarat ennen kuin kissaa ehti sanoa, tai mitään muutakaan. Ovelia ovat.

Jälkikäteen olen nyt miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt olla sanomatta. Mikä minä olen turhaan toisia säikyttelemään. Mitä se mulle kuuluu. Toivottavasti ei mene heillä loppuloma hermoillessa!

Meiltä ei ole vielä varastettu mitään, onneksi. Eikä vierailtammekaan. Suurimmalta osalta tuttavistamme on kyllä viety lompakko, laukku tai kännykkä. Mitään väkivaltaisia juttuja ei ole muistaakseni sattunut kenellekään, lähinnä taitaa tilanne tehdä varkaan. No, baarissa on lisätty tippoja juomiin, mutta senkin kaverit huomasivat eivätkä erehtyneet juomaan. Koteihinkin on tungeuduttu silloin, kun asukkaat eivät ole olleet kotona.

Mitenhän on, alkavatko muut ulkosuomalaiset juttelemaan sattumalta tapaamiensa suomalaisten kanssa?

Tasajako

Harvoin näkee sellaista voitonriemua ja lapsenmielistä iloa nuoren miehen kasvoilla, mitä tänään näimme Ravalissa.

Olimme iltapäiväkävelyllä siellä päin, kävimme mm. katsomassa kuinka MACBAN edessä rullalautailtiin (meidän perheessä käydään tiukkaa keskustelua longboardin tarpeellisuudesta, älkää kysykö...). Jatkoimme siitä matkaa syvemmälle Ravalin uumeniin, kun takaamme juoksi kaksi nuorta kossia hihkuen ja tuuletellen, toisiaan selälle läimien. Molemmilla oli mustat nahkalompakot käsissään, toisesta oli jo kaivettu esille iso tukku seteleitä. Jopa meidän kielitaidollamme arvattiin, että nyt oli kiire etsiä pankkikorttien tunnusnumerot.

Pari turistia menetti siis jälleen matkakassansa.

(Kuva ei liity millään lailla asiaan, kävimmepähän vain tänään uimassa. Ja vesi on vihdoinkin juuri sopivan lämmintä jopa minulle!)

Taskuvarkaita liikkeellä

Muutama viikko on jo kulunut Espanjaan muutosta, ja tänään oli aika kohdata ensimmäistä kertaa taskuvarkaita. Olimme Ramblalla katselemassa häkkipupuja ja vieressä oli ryhmä eläkeläisturisteja pikkureput selässään, lompakot takataskuissaan. Porukka oli paljon ja eräs nuori nainen pyöri väkijoukossa karttaa levitellen ja ihmisiä tönien. Sillä aikaa naikkosen miesystävä seisoskeli erään papparaisen takana ja hiljaa hivutti repun vetskaria auki. Minä olin tämän miehen takana ja näin siis kaiken. Juuri kun olin hihkaisemaisillani varoitusta papalle eräs mummoista huomasi varkaan ja aloitti sellaisen metelin, että huh. Poliisia huudettiin ja käsilaukulla hakattiin.

Varkaat, jotka siis olivat kimpassa, luikkivat sivukujalle ja eipä siinä sitten muuta. Me jatkoimme matkaamme ja eläkeläiset jäivät päivittelemään nykynuorisoa ja Espanjan rikollisuutta.

Jotenkin luulen, ettei tämä jää ainoaksi varkausyritykseksi, jota joudumme todistamaan. Kunpa ei sattuisi itselle...