Parantelureissu

Koko viikko meni isosiskon sairastellessa ja nyt vihdoin, kun kuume laski, otimme suunnaksi Vall de Núrian. Raitista ilmaa ja leppoisaa ulkoilua, eiköhän sillä taas päästä kuntoon!

Vall de Núriaan ajaa vajaassa parissa tunnissa. Autolla sinne ei pääse, vaan loppumatka pitää mennä pienellä hammasratasjunalla. 

Talvisin siellä on laskettelukeskus, näin kesäisin hotelli, ravintola, poniratsastusta, soutelua ja tietysti patikointia. Keskus sijaitsee noin parissa tonnissa.

Päivän, ja muidenkin päivien, motto

Piknik-eväät eli pitsaa syötiin lammen rannalla.

Isosisko on vielä vähän toipilas, joten mitään extremeä ei harrastettu.  Siistejä polkuja pitkin oli mukava kävellä.

No toki poneilla piti ratsastaa. Aika jukuripäitä olivat.

Käytiin näköalapaikalla, joka näkyy tuolla vasemmassa reunassa

Kivet rock!

Maisemaa

Harry Potter on nykyään joka paikassa mukana: ruokapöydässä, vessassa, retkellä... Ensimmäinen osa on luettu jo kolmeen kertaan, nyt odotellaan, että eno toisi mukanaan lisää Pottereita suomeksi.

Nousimme telekabiinilla vähän ylemmäs laaksosta ja kävelimme alas.

 Alastulomatkalla seurasimme Jeesuksen kärsimystietä väärään suuntaan. Laaksossa on ollut luostari, siksi kaikki uskonnollinen rekvisiitta.

Leppis

Tytöt saivat silitellä aasin varsaa. Voi rakkaus!

Pari viikkoa

Blogi on mielessä useinkin, mutta ei vaan riitä aika kirjoittaa mitään tänne. Taas siis pieni tiivistelmä parilta viime viikolta!

 Kävin Helsingissä. Oli aivan mahtavaa, aurinko paistoi ja tapasin upeita tyyppejä!

 Helsinki näytti parhaat puoleensa, eikä minua oikeastaan enää niin paljon töki ajatus muutosta takaisin Suomeen:)

 Merirosvojuhliakin on vietetty ja käyty kevyesti rilluttelemassa

 Tämä ryökäle puri isosiskoa kämmeneen. Ehkä ei kannattaisi yrittää kaikkia eläimiä hoitaa ja helliä...

Olemme käväisseet myös mm. Llafrancissa ja Calella de Palafrugellissa.

Olen myös pitänyt vapaapäivän, jolloin siivosin lastenhuoneet ja kävin lounaalla ystävän kanssa. Meillä alkaa lähiaikoina kylpyhuoneremontti ja olen käynyt showroomeissa katsomassa materiaaleja ja muutenkin yrittänyt selvittää, että mitä me oikein kylppäreihimme haluan.

Koulua on vielä pari viikkoa. Kesäsuunnitelmat on tehty, ohjelmassa ainakin Englanti ja Skotlanti. Ja töitä, lomaa minulla on vain pari viikkoa.

Tämä päivä vaikuttaa potentiaaliselta rantsupäivältä, mutta en saa noita rakkauden hedelmiä lähtemään ulos. Haluavat vain olla kotona ja loikoilla. Taidan siirtää itseni parvekkeelle ja yrittää saada vähän väriä pintaan. Näytän kalpealta toimistorotalta :/

Sunnuntaipäivitys

Ukkosta, sadetta, hyvää ruokaa, vähän töitä, lauleskelua, ystäviä ja Frendejä, synttärijuhlia, viiniostoksia, vaatekaapin siivousta ja muffinssien leivontaa. Siinä meni taas viikonloppu mukavasti!

Talviturkit

Rantsukausi avattiin 12.5.

Synttäreillä

Hui! Kuka voisi kellot seisauttaa! Ihan järjetön kiire ja hoppu.

Kuvia on kertynyt ja juttujakin, ja lähdetään nyt vaikka purkamaan viime viikonlopun pirskeistä.

Vietettiin  kaverin synttäreitä hyvän ruoan merkeissä, oli kivaa. Ja vaikka kuvista voisi toisin päätellä, suuri enemmistö vieraista oli aikuisia. Ja koristeet olivat hienot, mutta kaikissa kuvissa, joissa ne näkyvät, näkyy myös tunnistettavasti ihmisiä. Joten näillä mennään!

Lähimetsässä

Työkaverini on asunut Barcelonassa vajaat kolme kuukautta ja kaipaa takaisin Saksaan. Kotikaupungissa kun luonto on lähellä, eikä Barcelonassa ole muuta kuin Ciutadella, eikä se ole mitään luontoa.

Vaikka olen maalta kotoisin ja asunut sen seitsemän vuotta Ranskassa lehmien naapurissa ja vuorten kainalossa, en ole koskaan rymynnyt metsissä niin paljon kuin näiden kolme vuoden aikana täällä Barnassa. Liki joka viikonloppu lähdemme jonnekin ulkoilemaan, ihan vain päästäksemme ulos kaupungista raittiiseen ilmaan (ja toki intohimoinen suhtautuminen trekkailuun motivoi nostamaan persiin sohvalta). Joskus menemme kauemmas, jonnekin aivan pöpelikköön kauas muista ihmisistä ja toisinaan istahdamme lähijunaan ja olemme kymmenen minuutin päästä Collserolan luonnonpuistossa.

Tänään hyppäsimme lähijunasta Baixador de Vallvidrerassa, jonne pääsee normi metrolipulla Catalunyan aukiolta. Emme tehneet todellakaan mitään vaellusta, kunhan muutaman tunnin kävelimme valmiita polkuja pitkin ja söimme kahvilassa jäätelöt. Collserolasta löytyy kuitenkin ihan kunnollisenkin pituisia patikkareittejä. Eräs lauantai Mies (isolla ämmällä...) maastopyöräili siellä 70 kilometriä kulkematta kertaakaan samoja polkuja. Puistossa kulkee ristiin rastiin polkuja, ja saimme kuljeskella ihan rauhassa törmäilemättä väkijoukkoihin, vaikka kaunis aurinkoinen sunnuntai olikin.

Kevät oli jo pitkällä, jotenkin sitä vuodenajan muutosta ei täällä kaupungissa huomaa ollenkaan.

Ja ainahan reissussa pieniä haavereita sattuu, tällä kertaa taittui peukalon kynsi ja muuttui mustaksi. Onneksi mukana kulkee aina paketillinen laastareita, niillä loppuu pipi hetkessä!

Kolome

Kolmen kokonaisen Barcelona-vuoden kunniaksi lähdimme retkelle Montsenyyn. Huiputimme luonnonpuiston korkeimman kohdan, 1706 metrin korkuisen Turó de l'Homen. Huippu on puurajan yläpuolella ja näkymät ovat hienot. Välimerikin näkyy. Ja on helppo kävely, autolla pääsee melko ylös.

Ylös menimme leveää asfalttitietä pitkin. Tuuli oli kova ja palelikin, joten maksimoimme mukavuudet. Alastulo kävi sitten pienempää polkua pitkin.

 Varjopaikoissa oli vielä lunta! On sitä vappuna siis lunta täälläkin!

 Emme olleet huipulla yksin, moni muukin oli tullut vapaapäivän kunniaksi ulkoilemaan.

Ylhäällä otettiin pienet välipalat. Lounaan söimme vasta alhaalla jossain pienessä ravintolassa, jossa oli luvattoman hidas palvelu. 

Hieman erilainen vappu siis!