torstai 4. elokuuta 2011

Dinoja!

Koska emme löytäneet Graalin maljaa, toivoimme tänään löytävämme edes muutaman vaatimattoman dinosauruksen luun. Emme löytäneet niitäkään, mutta sen sijaan vierailimme Euroopan ensimmäisessä, vuonna 1992 avatussa dinosauruksille pyhitetyssä museossa.

Dinosauria sijaitsee Esperazassa, lähellä Euroopan suurinta arkeologista kaivauspaikkaa (jonne muuten pääsisi vapaaehtoiseksi kaivelemaan, olisipa jännittävää!). Sieltä on löytynyt mm. Eva -nimen saanut ampelosaurus, jonka luuranko on parhaiten säilynyt Ranskasta löytyneistä dinosaurusten luurangoista. Jännää, että täälläkin on joskus vaellellut valtavasti dinosauruksia!

Samassa rakennuksessa on myös hattumuseo, mutta meitä kiinnosti enemmän nuo dinot, joten siitä ei ole nyt sen kummemmin kerrottavaa. Dinoista kyllä, mutta kertokoon kuvat!




 Älä mulle ala irvistelee!



keskiviikko 3. elokuuta 2011

Limulla Limoux'ssa

Tänään kävimme ostamassa muutaman postikortin ja juomassa lasilliset Oranginaa Limoux'ssa, kaupungissa, josta on kotoisin neljä Appellation d'origine contrôlée -sertifikaatin saanutta viiniä: Blanquette de Limoux, Blanquette méthode ancestrale, Crémant de Limoux sekä Limoux, ja näistä kolme ensimmäistä ovat kuohuviinejä. Arvatenkin ostimme myös tuliaisia kotiin Barcelonaan :)!

Perhosen siiven herkkä kosketus

Olemme ehtineet käydä myös "perhospuutarhassa", paikassa nimeltä Les Papillons d'Amarante. Kasvihuone täynnä eksoottisia kasveja ja vielä eksoottisempia perhosia, tuntui kuin olisi ollut sademetsässä! Ulkopuolella on myös viehättävä, tuoksuva puutarha, pari vuohta ja lisäksi myymälän yhteydestä löytyy pieni laboratorio, jossa voi perhosen siipiä tutkia mikroskoopilla.

Tässä muutama kuva. Perhoset tulivat tosiaan aivan iholle kutittelemaan. Ja osa niistä oli suuria, miehen kämmenen kokoisia!
















tiistai 2. elokuuta 2011

Graalin maljaa etsimässä

Aamulla lähdimme aarrejahtiin! Legenda kertoo, että Graalin malja on kätketty Montséguriin, vanhaan kataarilinnakkeeseen Ariege Pyreneille. Etsintäretkelle otettiin mukaan kiikarit ja taskulamppu, eikä kiveäkään jätetty kääntämättä, siitä piti pienin huolen. Ja eväät otettiin tietysti mukaan, mikä seikkailu se olisi, jos ei olisi eväitä mukana!



Kataarit olivat keskiaikaisesta gnostilaisuudesta ja manikealaisuudesta polveutuvia lahkoja, jotka katolinen kirkko julisti harhaoppisiksi. Kataarit uskoivat, näin lyhyesti sanottuna, luonnonläheiseen, vaatimattomaan elämään ja kritisoivat vahvasti katolismia. Katarismi kehittyi 900-luvulla ja se vaikutti laajalti läntisessä Euroopassa, mutta sen ydinalueita oli Languedoc eteläisessä Ranskassa, eli alue, jossa nyt lomailemme, sekä Lombardia Pohjois-Italiassa.

On mahdollista, että kataari-uskovaisten kokonaismäärä Etelä-Ranskassa oli suurempi kuin Rooman kannattajien, ja katolinen kirkko koki kataarien suosion Etelä-Ranskassa uhkaksi omalle toiminnalleen. Niinpä Paavi Innocent III julisti vuonna 1209 sodan kataareja vastaan. Yhdessä ensimmäisistä taisteluista ristiretkeläiset murhasivat tuhansia uskovia Beziers'ssä. Sittemmin he valloittivat Carcassonen, Toulousen ja Avignonin. Vuonna 1241 he yrittivät vallata Montsegurin, mutta epäonnistuivat. Vuonna 1244, 10 kuukauden piirityksen jälkeen he kuitenkin onnistuivat.

1243–44 10000 ristiretkeläistä piiritti Montsegurin kataareja. Maaliskuussa 1244 kataarit vihdoin antautuivat ja noin 200 kataaria, jotka eivät suostuneet luopumaan uskostaan poltettiin roviolla (museossa oli näiden ihmisparkojen nimet esillä. Jotenkin historia tuli enemmän todeksi, kun luki ihmisten nimiä ja asuinpaikkoja). 

Muutamia päiviä ennen antautumista linnoituksesta salakuljetettiin ulos salaperäinen aarre. Tarkkaa tietoa siitä, mikä aarre oikeastaan oli, ei ole koskaan saatu selville, mutta arvauksia on heitelty ilmaan. Onko kyseessä ollut kirkon kalleudet, esoteeriset kirjat vaiko peräti Graalin malja? Jopa natsit etsivät toisen maailmansodan aikaan raunioista Graalin maljaa, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Vain rauniot ovat jäljellä Montségurin linnasta, joka oli yksi viimeisiä katarismin linnakkeita. Tai oikeastaan tämä ei ole totta, sillä nykyiset rauniot eivät ole katarismin ajalta. Alkuperäinen linna tuhottiin vuoden 1244 taistelujen jälkeen. Seuraavien kolmensadan vuoden aikana linna rakennettiin pikkuhiljaa uudelleen. Sitä linnoituksesta, jossa kataarit elivät, ei ole enää jälkeäkään. Tämä epäjohdonmukaisuus ei kuitenkaan haittaa turismia, ja itse asiassa nykyisen linnan muurien ulkopuolella on aitoja jäänteitä kataarien asumuksista. 



 Tuolla ylhäällä kohoaa päämäärämme, 1208 metrin korkeudessa sijaitseva Montségur.

 Puolivälissä. Alhaalla näkyy tie, jonka varrelle jätimme automme.

 Vain muurit ovat jäljellä linnoituksesta.

 Löytyisikö Graalin malja muureilta? Vaiko jonkun nyrkinkokoisen kiven alta? Kiikarit ainakin kannattaisi ensin kääntää oikein päin...

Vanha portti. Maisemat olivat hienot.

Tuonne alas pitäisi vielä jaksaa kävellä...

 Maisemien katselua. Täällä on joskus ollut ihan oikeita ritareita!

Lopuksi kävimme kylässä sijaitsevassa museossa. Kiinnostavinta oli oikeat ihmisten luurangot, hui!

maanantai 1. elokuuta 2011

Markkinapäivä Castelnaudaryssa

Castelnaudaryssa oli tänään markkinapäivä. Kaikenlaisia rätei ja lumpui olisi saanut halvalla, mitään ei kuitenkaan lähtenyt matkaan.

Kaupunki on viehättävä. Emme ehtineet kierrellä sen kummemmin kaupungilla, koska kaikki aikamme meni markkinoita tutkien, lounaalla ja Canal du Midin risteilyllä. Lounaaksi en valinnut cassoulet'ta, josta kaupunki on tunnettu, ihan siitä syystä, etten siitä kauheasti tykkää. Sitä kannattaa kuitenkin kokeilla, jos joskus tulee vastaan. Se on papupataa, jossa on makkaraa, hanhea, ankkaa, possua, melkein mitä vaan kaverina. Ihan ok hyvin valmistettuna.

 Markkinakrääsää

 Kukka, ja jos tarkkaan katsoo niin myös mehiläinen

 Mairie, kaupungintalo

Portaita pitkin kulkeminen on yliarvostettua

Kaupunki Grand Bassinin, kaupungin kohdalla olevan tekoaltaan, suunnalta

Nyt musta lippu liehumaan (hulabaloobalai)

Viime kesästä saakka meitä on kiinnostanut käydä pienellä risteilyllä Canal du Midillä, kanavalla, joka halkaisee Ranskan yhdistäen Välimeren ja Atlantin ja joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Tänään sitten hyppäsimme veneeseen Castelnaudaryssa.

Kanava rakennettiin 1600-luvulla lähinnä viljakaupan tarpeisiin. Lisäksi kanavanrakennuksella ranskalaiset alukset välttivät Gibraltarin kautta kiertämisen. Kanava on kaikkiaan 241 kilometriä pitkä ja siinä on 103 sulkua. Me teimme vain pienen, parin tunnin risteilyn, joka kattoi vajaan kymmenen kilometriä ja johon kuului yksi sulkuportti.

 Kuvassa häämöttää sulkuportti, jonka kautta mennen tullen menimme.

 Kanavan vierellä kulki pyörätie, jota pitkin olisi ihana käydä joku kerta kävelemässä tai pyöräilemässä. Pyörätietä olisi yhden oppaan mukaan yli 40 kilometriä, ja ennen vanhaan sillä kulkivat proomuja vetävät hevoset.


 Omaa kivaa. Kaksi tuntia oli maksimiaika veneessä helteisenä päivänä näiden tyyppien kanssa. Onneksi mukana oli pikkuinen koira, se jaksoi kiinnostaa koko matkan ajan. Lapset olisivat myös saaneet ohjata venettä, mutta eihän se meidän neitejä kiinnostanut...

Opastus oli ranskaksi, mutta koska kielitaitoni on hieman(!) ruosteessa pyysin infoa englanniksi.

Laiska sunnuntai

Eilen emme poistuneet pikkukylästämme. Lapset olivat ihan koko päivän pihalla lähes nakupelleinä. Elämyksiä kaupunkilaislapsille!

 Kotimme tämän viikon

 Viidakkolapset

 Viikunoita

Kirkko ilta-auringossa

 Ja kylä ilta-auringossa

Etanoita