Karnevaaliviikko

Carnestoltes on täällä taas! Eilen pikkusiskon piti mennä kouluun kasvot maalattuina (hän halusi olla mariposa eli perhonen), tänään päähän piti laittaa hattu. Karnevaaliviikko huipentuu koululla jälleen suureen spektaakkeliin, jossa nähdään ainakin Romeon ja Julian traaginen tarina. Viime vuonnahan teemana oli Michael Jackson ja opettajat olivat silloin saaneet suunniteltua aivan uskomattoman shown. Odotukset ovat siis korkealla!

Karnevaalia juhlitaan myös kaupungilla. Juhlat alkavat torstaina, jolloin Rei Carnestoltes, karnevaalien kuningas saapuu kaupunkiin. Suurimman tapahtuman, La Grand Rua de Carnavalin eli karnevaalikulkueen voi nähdä Avinguda Parallelilla lauantaina. Yleensä siellä on kuulemma viitisenkymmentä eri ryhmää esiintymässä ja 35 000 katsojaa, aikamoista tungosta siis luvassa! Ympäri kaupunkia on myös karnevaaliohjelmaa.

Joka vuosi karnevaaleilla on oma tunnuslaulu, viimevuotisen voi kuulla täältä. Ja lisää infoa löytyy täältä.

Ei se tämäkään mikään paratiisi ole

Aloitin taas viime viikolla kielikurssilla käynnin ja senhän tietää mitä sitten tapahtui. Olin alkuviikosta kolme päivää neljän seinän sisällä sairaan lapsen kanssa. Great.

Näihin tunnelmiin sopii hyvin Elisabethilta saamani haaste kertoa vaihteeksi asioita, joista EN pidä Espanjassa tai minun tapauksessani Barcelonassa. Ja ennen kuin aloitan valituksen korostan, että rrrrakastan Barnaa ja suurin osa valittamisen aiheista koskee varmasti kaikkien kaupunkien keskustoja. Mutta moititaan nyt sitten kun kerran pyydettiin :).

1.Taskuvarkaat. Tarvitseeko tätä edes selittää? Kuinkahan monta kertaa olenkaan todistanut kaupungilla varkautta, en edes jaksa laskea! Tosin viime aikoina taskuvarkaita on näkynyt vähemmän tai sitten olen vain liikkunut vähemmän mestoilla. Joka tapauksessa taskuvarkaat ovat ärsytyksenaihe numero uno! Samaa syssyyn menevät kerjäläiset. Samat tyypit pyörivät tässä nurkilla päivästä toiseen. Homma on hyvin organisoitua, muutaman kerran olen nähnyt, kun "pomo", yleensä nuorehko kultakoruinen mies, käy komentamassa, että missä kerjäläisten pitää kyyhöttää ja samalla on ottanut osan päivän ansioista omaan taskuunsa.

2. Kouluasiat. Itse olen varsin tyytyväinen lastemme kouluun. Koulupäivät ovat pitkät, 9-17, mutta läksyjä alkaa esikoiselle tulla vasta ensi vuonna, kun hän on seitsemänvuotias. Molemmat tenavat ovat terävähoksottimisia ja kouluorientoituneita, joten heille sopii tuollainen vaativakin koulusysteemi, mutta silti minusta on liian aikaista nelivuotiaana opetella kaunokirjoitusta ja kuusivuotiaana yhteen- ja vähennyslaskuja isoilla numeroilla. Vapaalle leikille ei ole juurikaan aikaa. Lisäksi vielä on tapana koulun jälkeen harrastaa jotain, joten aika piippuun nuo tenavat vedetään.

3. Koirankakat jalkakäytävillä. Pursuilevat roskapöntöt. Pissanhaju helteellä. Torakat. Ällöttävää! Ison kaupungin ongelmia ovat nämä.

4. Humalaiset turistit. Varsinkin sellaiset ilman paitaa hilluvat kesämiehet ja märissä bikineissä bussiin tunkevat neitoset. Ja yöllä kaduilla mökeltävät känniläiset, joilta on varastettu omaisuus ja jotka eivät muista missä hotellissa asuvat.

5. Tungos. Turistisesonki on aika hankalaa noin arkielämän kannalta, ja onkin ihan mukava muuttaa hieman syrjemmäs, kauemmas nähtävyyksistä.

6. Katalaani. Alkuaikoina katalaani tuotti todellakin hankaluuksia, kun en osannut espanjaakaan, enkä tiennyt millä kielellä tekstit milloinkin olivat. Kaupungin kaksikielisyys hidasti ainakin minun oppimistani. (Ja kyllä, aion sen katalaanin oppia, nillitän nyt vain alkuhankaluuksista)

7. Huterat asunnot. Kyllä Välimeren rannallakin tulee talvella kylmä. Meillä verhot lepattavat kovalla tuulella ja ikkunat eivät pidä kylmyyttä yhtään. Kesällä on sitten tukahduttavan kuuma. Nobelin palkinto ilmastointilaitteen keksijälle!

Mutta tänään on ollut onneksi kiva päivä. Aamulla hieman asioiden hoitoa ja sitten pariksi tunniksi rantsuun lukemaan. Aloitin ensimmäisen espanjankielisen kirjan, olen jo sivulla 25 :).

Väriä tähänkin päivään

Tänään on ollut jotenkin tosi tylsä päivä. Sellaista harmaata sekä sään että mielentilan puolesta. Piristystä toi kamerasta löytyneet kuvat pullaa syövästä papukaijasta ja hedelmiä notkuvasta mandariinipuusta. Kuvat otettu eilen, kun oli paljon kivempi päivä.

Yöllä meille tulee rotta!

Tai ehkä hiiri, en ole ihan varma kumpi Ratoncito Pérez on.

Minun pieneltä palleroiseltani lähti tänä aamuna nimittäin ensimmäinen maitohammas. Kauan sitä ehdittiinkin heilutella ja odottaa, että koska se kaatuu (verbit pudota ja kaatua menevät aina sekaisin).

Täällä Espanjassa ei vierailekaan mikään lälläri hammaskeiju, vaan ratoncito, joka yöllä käy hakemassa tyynyn alta hampaan ja antaa vastalahjaksi jonkun pienen yllätyksen, rahaa tai lelun. Sain kuuman vihjeen, että huomenaamulla meidän tytön tyynyn alta löytyy pieni Pet Shop -pupu...

Jalkapalloa Barcelonassa

Viikonloppuna nähtiin eräässä leikkipuistossa tiukka jalkapallomatsi. Varusteet eivät olleet ihan justiinsa ja maalivahti oli tönkkö ja lähinnä keskittynyt koirien katseluun, mutta ehkä juuri siksi matsi oli niin jännittävä. Yhtään ei osannut arvata mitä pelissä seuraavaksi tapahtuu!

Tykkäätkö lofteista?

Minä tykkään. Voisin helposti kuvitella meidät asumaan loftiin, jossa olisi yksi ainoa avara, korkea tila ja tehdasmeininkiä (no, ehkä vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen).

Kävimme kaverin kanssa katsomassa kuluneella viikolla eräitä luksus-lofteja Poble Noussa, ihan piruuttamme. Emme olleet liikkeellä varsinaisesti ostomielellä (todellakaan, hinnat vaihtelivat 450 000 eurosta miljoonaan), kunhan vaan uteliaisuuttamme kävimme kyselemässä ja ihmettelemässä.

Mutta voi hitsi ne olivat ihania! Rakennus on alunperin toiminut viinatehtaana, myöhemmin sokeritehtaana. Kompleksin nimi olikin Passatge del Sucre, ja asunnonesittelijä vitsaili, että Passatge del Alcool voisi houkutella lähinnä tiettyä väestöryhmää :). Asuntoja on kaikkiaan 29, joista vasta 11 oli myyty. Koot vaihtelevat 102 neliöstä muistaakseni yli 200 neliöön, ja neliöt ovat jakautuneet yhteen, kahteen tai kolmeen kerrokseen.

Asunnoissa oli vanhaa tiiliseinää ja kattopalkkeja, mutta tekniikka ja materiaalit oli viimeisen päälle modernia. Ainoastaan kylpyhuoneet olivat ovien takana, muuten tila oli yhtenäinen.

Ehkä jonain päivänä löydän itseni asumasta tuollaisesta paikasta...

Kurkistus ovenraosta

Monella ystävälläni on täällä aivan upea koti. Usea asuu vanhassa modernista-talossa, joissa on huiman korkeat huoneet, valtavasti neliöitä, alkuperäinen mosaiikkilattia ja erikoinen huonejako. Joillakin toisilla on puolestaan viimeisen päälle modernit kodit design-huonekaluineen. Kaikkien sisustus ei mene aivan yksi yhteen oman makuni kanssa, mutta jokainen on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. "Tuon seinän maalaisin noin, tuohon laittaisin pöydän näin...!"

Erään ystävän modernista-ajan kodissa on samanlaiset ovenkahvat kuin Gaudín Casa Battlossa. Myös muita samanlaisia yksityiskohtia löytyy, niitä on kiva bongailla.