torstai 4. helmikuuta 2010

Kotipäivä

Minua ei joko ole luotu opiskelemaan espanjaa tai sitten huono onni vainoaa minua tässä asiassa. En nimittäin saa yhtään kielikurssia suoritettua kunniallisesti.

Kun syksyllä aloitin kielikurssin ehdin istua tunnilla kymmenen minuuttia, kun koululta jo soitettiin, että lapsi on sairaana. Koska epäiltiin sikainfluenssaa ei muksu saanut mennä kouluun ennen kuin tulokset tulivat, eli viikkoon, ja sen ajan oleilimme neljän seinän sisällä karanteenissa. Onneksi kyseessä oli vain tavallista ärhäkämpi normiflunssa, mutta minä olin jo tietysti jäänyt pahasti jälkeen kielikurssilla, enkä voinut enää jatkaa ryhmässä. Niinpä päätin kokeilla kielen opiskelua paremmalla onnella kuukauden päästä.

Toisella kielikurssipätkälläni toinen lapsista oli parina päivänä mukanani tunnilla, koska kouluun ei saanut mennä, jos edellisenä päivänä oli ollut kuumetta, vaikka muuten olisikin jo kunnossa. Olin muutamia päiviä tunneilta pois oman ja lasten flunssailun vuoksi. Useana päivänä raahauduin tunnille puolikuntoisena. Meillä sairastettiin viime syksynä ennätyspaljon!

Nyt minun oli tarkoitus ottaa kahden viikon tiukka kielioppirutistus ennen kuin kevään vierasrumba pyörähtää käyntiin. Viime viikko menikin ihan hyvin, mutta nyt vietämme jo toista kotipäivää pienemmän korvatulehduksen takia. Tällaisella intensiivikurssilla jo kahden päivän poissaolo kyllä pudottaa kärryiltä... Yritän täällä nyt itsekseni opiskella kielioppijuttuja, imperfekti alkaa olla jo hanskassa.

Ja mitä sitä kolmevuotiaan kanssa on tullut tehtyä: olemme piirtäneet valtavasti, opetelleet kirjaimia, lukeneet kirjoja, pesseet ikkunat, pelanneet muistipeliä, katsoneet DVDtä ja ennen kaikkea kuunnelleet Pirkkoa. 3v rakastaa Pirkkoa, tuota ihanaa tyttöä bikineissä.

1 kommentti:

Suvi O kirjoitti...

Voi kolmevuotiasta! Ei oo kiva olla kipeänä, mutta laatuaika äidin ja Pirkon kanssa on varmasti ihan mukavaa.