Papaija

Pitäisi varmaan kirjoittaa eilisestä jalkapallomatsista, mutta enpäs kirjoita, kun se ei minua juurikaan kiinnostanut. Nukuin ihan hyvin, kiitos korvatulppien, ja aamulla kaupungilla oli varsin siistiä ja rauhallista.

Mies toi tässä eräänä päivänä kauppareissultaan tuoretta papaijaa. Viimeksi söin sellaista vuosia sitten opiskellessani Afrikassa. Kylläpä tulikin mausta mieleen monia juttuja! Ensimmäiset päivät Nairobissa ja hotellin upeat hedelmätarjoilut aamupalalla. Markkinat hajuineen. Mombasan aamupalat. Samalla reissulla maistoin ensimmäistä kertaa tuoretta mangoa ja passionhedelmää, mutta niitä on tullut popsittua sen verran tiheään matkan jälkeenkin, ettei niistä tule minkäänlaista muistovyöryä.

Belgia-muistoihin liittyy olennaisesti ne simpukan muotoiset suklaat ja ranskikset majoneesilla. Ranskan taas tuonee aina mieleen tietyt Le Petit Marseillais -saippuoiden tuoksut, toin niitä nyt muuttokuormassa pullotolkulla.

Ja mikähän tuo mieleen Suomen? Vaikka siitä on vuosia, kun olen asunut Suomessa, on kotimme niin umpisuomalainen, etten oikein tiedä, minkälainen nostalgiapläjäys saisi saman reaktion aikaan kuin tuo papaija. Pulla, poronkäristys, HKn sininen... Hmm, tuskin. Sen pitäisi olla jotain sellaista, mitä on viimeksi maistanut/haistanut lapsena tai nuorena. Täytyypä ihan miettiä...