maanantai 27. heinäkuuta 2009

Suomesta kotiin

Viikonloppuvapaa Suomessa on nyt takana ja arki alkoi reissulla lastensairaalaan. Täällä odotti pieni silmätulehduspotilas, joka oli selvästi tippojen tarpeessa. Muistutus itselle: etsi hyvä nainen vihdoinkin lääkärit, gynet, hammaslääkärit ja muut! Ei tarvitse sitten aina miettiä, että minne mennä ja maksaa itseään kipeäksi. Tänään kävimme Barcelonan lastensairaalassa, kun en muutakaan keksinyt.

Reissu Suomeen oli erinomaisen onnistunut. Oli kivaa!

Vaihto oli molempiin suuntiin Saksassa ja näkyvyys oli hyvä. Ikkunapaikka rules! Sunnuntaiaamuna oli muuten tulipalo Helsinki-Vantaan ulkomaanterminaalissa, ja se aiheutti pientä ylimääräistä jännitystä, että näinkö on koneet myöhässä, mutta eipä olleet. Minä tykkään lentokentistä, voisin varsin hyvin työskennellä sellaisella (esimerkiksi vaikka lattioidenkiillottajana, kuten eräs kaveri huomautti).


Tenavia tuli nähtyä sekä Päivälehden näyttelyssä että kavereiden luona.


Helsingissä oli vihreää ja hiljaista. Jälleen hämmästytti kerjäläiset katukuvassa, ei niitä silloin seitsemän vuotta sitten ollut, kun sieltä lähdin. Mutta kyllä Helsinki on silti kaunis (kesä)kaupunki!


Yksi syy reissuun oli Liskogalleria. Ihana Thérèse kaiversi minulle hyvin henkilökohtaisen tatuoinnin selkään. On kuulkaa hieno!

Seuraavan kerran Suomeen sitten ehkä jouluna....

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Espanjaa


Mukava viikonloppu takana ja viimeinen rutistus espanjankurssia edessä. Pääsen sinne vielä kolmena päivänä, ja torstaina lähden käymään pikareissulla Suomessa, jipii!

Viimeksi kävimme läpi refleksiiviverbejä ja kellonaikoja. Tahti kurssilla on ollut aika kova, kuten intensiivikurssilla kuuluukin. Sanastoa on tullut valtavasti, samoin kielioppia. Kielen ymmärtäminen on ottanut ison harppauksen eteen päin, mutta puhumaan en pysty vielä. Pikkuhiljaa...

Yritä siinä sitten estää ajatuksia harhailemasta, kun näkymä luokkahuoneesta on tällainen... Ja minä istun vielä niin, että "joudun" katsomaan koko ajan ikkunaan päin!

perjantai 17. heinäkuuta 2009

Ranskalainen viikonloppu


Viikonloppuna pitää skarpata ja yrittää olla edukseen. Tapaan nimittäin roppakaupalla uusia ihmisiä. Melkein jännittää...

Lauantaina menemme aperolle erään ranskalais-irlantilaisen perheen luokse. Heillä on suurin piirtein saman ikäiset tytöt kuin meillä, ja he käyvät myös samaa koulua, missä meikäläiset aloittavat. Perheen isän olen tavannut, hän käy samaa kielikurssia kuin minä ja on miehen työkaveri.

Sunnuntaina menemme sitten syömään erään täysin ranskalaisen perheen kotiin. Ja mun pitäisi leipoa jälkkärikakku... Olen maailman huonoin kakkuleipuri! Heilläkin on melko lailla saman ikäiset tenavat kuin meillä. Tämänkin perheen isä on mieheni työkavereita.

Tuleepa taas harjoiteltua ranskaa. Tai no puhunhan minä melkein päivittäin jonkun verran, ja vähintään luen jotain ranskaksi. Lapset ovat puolestaan katsoneet ainoastaan DVDitä ranskaksi, joten heille tämä viikonloppu on hyvää harjoitusta.

Mehän ratkaisimme tämän kieliongelmamme siten, että ranska pysyy, jos on pysyäkseen, mutta espanja ja katalaani ovat tärkeämmät (kotona puhumme pelkästään suomea). Lasten koulu on kaksikielinen (espanja-katalaani), joka päivä on puoli tuntia englantia (joka on meidän tapauksessa vähän turha, mutta eipä siitä varmaan vahinkoakaan ole) ja lisäksi ranskan opiskelu alkaa muistaakseni 8-vuotiaana. Aluksi harkitsimme ranskalaista koulua, mutta mielestäni on parempi oppia kunnolla paikalliset kielet. Toivottavasti lapset eivät aikuisina syytä minua huonosta päätöksestä...

Nuoremmalla ranska siis taitaa unohtua, mutta toivottavasti vanhemmalla, joka puhuu jo sujuvasti, ranska pysyisi edes jollakin tavalla mukana. Ovathan he molemmat syntyneet Ranskassa ja muutenkin haluaisimme pitää yhteyttä sinne. Ehkäpä jopa palata jonain päivänä asumaan, on verra!

Jos jollain on jotain vinkkiä, miten tuota ranskankielentaitoa saisi pidettyä yllä, niin mielelläni otan vastaan!

torstai 16. heinäkuuta 2009

Siivouspäivä

Kirjat ojennuksessa...


...sohvatyynyt möyhitty...


...lakanat vaihdettu (ja saman tien myllätty)...


...ja lastenhuoneen ovi suljettu tiukasti. Poissa silmistä poissa mielestä.

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Hikinen päivä taas tulossa


Kuumuus on viime päivinä hidastanut menohaluja. Ulos ei huvita mennä muuta kuin pakon edessä. Eilen kävimme ruokakaupassa ja Sephorassa, tänään pitänee käydä ostamassa tuliaisia Suomeen. Ensi viikolla pääsen ihan yksin Suomeen viikonlopuksi!!

Kielikurssissa on nyt kolmas viikko menossa. Hurja tahti, todella tehokasta opiskelua! Meillä on kymmenen oppituntia viikossa tätä alkeiskurssia. Oppimisen huomaa jo nyt, ymmärtäminen ainakin on lisääntynyt huimasti, vaikka puhumaan en vielä pystykään. Vielä ensi viikon kun jaksaisi pinnistellä, sitten tuleekin pieni tauko. Seuraavan kerran pääsenkin sitten kurssille, kun lapset aloittavat koulun syyskuun puolivälissä. Ja kyllä meillä sitä koulun alkamista jo odotetaankin!

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Sunnuntai vuorilla

Vietimme jälleen sunnuntain vuorilla. Aluksi ajelimme Monasterio de Sant Pere de Casserres'iin, ymmärtääkseni 1100-luvulla perustettuun luostariin.

Polku luostariin oli paikoitellen hyvin kapea ja jyrkkä, ei kuitenkaan ollenkaan mahdoton tenavienkaan kanssa.

Perille päästyämme pällistelimme hetken rakennusta ja maisemia.

Luostari sijaitsee kauniin niemen kärjessä. Maisemat olivat upeat, mutta ilmassa oli pientä utua, joten valokuvista ei tullut kovin hyviä.

Näitä minä en jaksa lakata ihmettelemästä. Villinä kasvavat kaktukset ovat jotakin niin eksoottista, samoin palmut.

Kulttuuripläjäyksen jälkeen oli lasten vuoro nauttia reissusta. Pysähdyimme Sevassa leikkipuistoon. Oli lounasaika ja ainoastaan kodeista kuuluva haarukoiden kilinä rikkoi hiljaisuuden.

Collformicissa otimme jätskit ja kävimme vähän kävelemässä.


Olimme siis taas tuolla Montsenyn luonnonpuiston liepeillä. Siellä on niin rauhallista ja hiljaista näin turistiaikanakin, että ihmetyttää kuinka hiljaista siellä on sesongin ulkopuolella. Kylissä luonnollisesti on porukkaa, mutta metsässä saa olla aivan rauhassa. Ihana paikka!

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Tyhmyydestä (melkein) sakotettiin

Tänään mokasimme isomman kerran!

Meillä on ulko-ovi tuollainen paksu turvaovi. Ulkopuolella ei ole lainkaan kahvaa, oven saa auki ulkoa vain avaimella. Olimme lähdössä koko porukka ulos, löimme oven kiinni ja... Luulet varmaan, että avain jäi sisälle. Eipäs jäänyt, mutta toinen kotiavaimemme jäi sisälle lukkopesään oven sisäpuolelle. Ovi meni siis kiinni, saimme avaimen työnnettyä lukkopesään, mutta avainpa ei kääntynytkään. Emme siis saaneet laitettua ovea lukkoon, emmekä myös saaneet ovea enää auki.

Nitkuttelimme avainta aikamme ja pieni paniikki jo alkoi nostaa päätään. Mitä tehdä? Meillä on alaovella portieeri, Isabel, vahdissa ja menimme häneltä kysymään apua. Huomaa, ettemme puhu katalaania sanaakaan ja espanjaakin vain sen verran, että osaamme kertoa olevamme Suomesta ja haluavamme lasin punaviiniä, por favor. Kummasti sitä kuitenkin saatiin asia selvitettyä.

Isabel haki paikalle talonmiehen tai siis -naisen ja tädit yrittivät yhdessä rynkyttää ovea auki. Luottokortin oven väliin tunkemistakin kokeiltiin. Ei onnistunut heiltäkään, joten rouvat soittivat lukkosepälle. "Lukkoseppä veloittaa 250 euroa käynnistä, te ette maksa semmosta summaa", ilmoittivat mammat. (Tähän ilmiöön olemme muuten törmänneet täällä Barcelonassa aiemminkin: mistään ylimääräisestä ei haluta maksaa, vaan kaikkeen yritetään löytää halvempi ratkaisu)

Muistimme siinä, että meillä on pienimmän makuuhuoneen ikkuna auki, koska pyykit olivat kuivumassa siellä. Ikkuna avautuu tuonne sisäpihan kuiluun. Pääsisiköhän siitä kautta sisään?

Asumme kolmannessa kerroksessa, joten aika heikolta näytti, mutta sitten tajusimme, että alakerran asukkailla on pieni patio juuri siinä sisäpihan puolella, ikkunamme alla. Asukkaat eivät olleet kotona, mutta talkkari soitti heille, selitti tilanteen ja sai luvan avata heidän asuntonsa oven yleisavaimella. Kellarista haettiin pisimmät tikkaat, jotka löytyivät ja aloimme testata niitä. Valitettavasti tikkaat eivät yltäneet tarpeeksi korkealle, mutta mies päätti ottaa riskin ja venyttää tikkaat ääriasentoon turvallisuusohjeista piittaamatta. Sitten hän kiipesi ylimmälle puolalle meidän naisten pidellessä tutisevia ja nitiseviä tikkaita pystyssä, vähän ponnisti ja sai kun saikin itsensä hilattua ikkunan kautta sisälle.

Ja niin saimme oven auki. Kutsuimme rouvat lasilliselle ja huomenna täytyy lahjoa heitä vaikka jollain suklaalla.

Häkellyttävää tässä on se, että pystyimme juttelemaan rouvien kanssa, jotka eivät puhu sanaakaan englantia tai ranskaa. Kai se ranska pohjalla auttaa sen verran, että pystyy jotenkin asiansa kertomaan. Ainakin ymmärtämiseen se auttaa.

Nyt selvisimme siis vähin taloudellisin vaurioin (ja ruumiillisin, olisihan tuo mies voinut vaikka rojahtaa alas niiltä huterilta tikkaita), mutta jotenkin minusta tuntuu, että tämä vahinko tulee toistumaan. Sitä kertaa odotellessa...

Muistiinpano itselleni:
avain=llave (esp) tai clau (kat.)

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Tour de France

No nyt on nähty Tour de France! Odottelimme viileässä kesäsäässä pyöräilijöitä, ja kuten monesti muulloinkin elämässä odottaminen kesti ja kesti ja itse tapaus oli ohi kymmenessä sekunnissa. Mutta onpahan nyt nähty ja hurrattu.

Tauko työnteosta

Ihan kohta ... Ensin ohitse ajoi poliisimoottoripyöriä ja -autoja, huoltoautoja sekä eri lehtien autoja.

Meidän kohdalla (Gran Vian ja Passeig de Gracian risteys) pyöräilijät eivat ajaneet kovaa, mutta monta niitä oli.

Perässä tulivat huoltoautot.

Suurin osa kuvistani oli tätä sorttia. Joku herra tunki päänsä kamerani eteen vähän väliä.

torstai 9. heinäkuuta 2009

Sataa

Sataa vettä, eikä harmita yhtään! Tämä taitaa olla nyt toinen sadepäivä muuttomme jälkeen, eli turhan usein ei ole tarvinut sadepäivää kotosalla viettää. Toivottavasti ilma tuosta nyt hieman raikastuu.

Nyt olisi aikaa tehdä kaikkia rästihommia kotona, järjestellä kaappeja tai pyyhkiä pölyjä, mutta täällä minä taas roikun netissä, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi. Espanjaakin pitäisi opiskella. Kielikurssilla ei olla enää ihan alkeissa, vaan kotonakin pitäisi vähän avata kirjaa, ettei aivan tipu kärryiltä. Että olisi siis tekemistä, jos vain saisi pakotettua itsensä aloittamaan!

Tänään saapuu Tour de France kaupunkiin ja huomenna he jatkavat matkaa ja menevät tästä meidänkin talon ohi. Tour de France vainoaa minua! Olen synnyttänyt kuunnellen kannustajien mekkalaa sairaalan ulkopuolelta (eivät kannustaneet minua, vaan pyöräilijöitä) ja lisäksi reitti on kulkenut ainakin kahdesti aivan meidän talomme nurkilla. Silti en ole koskaan nähnyt kisaa! Aina on ollut jotakin muuta, tärkempää, tekemistä. Huomenna toivottavasti tulee tämäkin asia korjattua!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Discokengät


Viime talvesta asti olen kuullut tasaisin väliajoin pyynnön "Saisinko vilkkuvat kengät, jotka hengittää?". Eilen sellaiset sitten ostettiin alennusmyynnistä. Tärähdyksestä vilkkuvat hopeiset Geoxit. Kyllä on rakkaat! Toinenkin tytsy sai valita itselleen kengät ja mukaan lähti hempein pari mikä kaupasta löytyi.

Olin aiemmin töissä lastentarhassa ja päiväunille mentäessä nukkumahuone oli kuin disco noiden vilkkuvien kenkien takia. Varmaan puolilla lapsista on kyseiset Geoxit. Onneksi patterit kuluvat eikä niitä voi uusia...

Tuotin eilen myös pettymyksen lapsille. Tulin kielikurssilta kauppojen kautta kotiin ja ostin itsellenikin kengät. Hush Puppiesin kassissa oli söpön koiranpennun kuva ja tenavat jo ehtivät innostua, että nyt on äiti käynyt koiranpentuostoksilla. Valitettavasti kassista löytyivät vain tylsät (minusta ihanat) korkokengät. Lapset nappasivat lohdutukseksi kenkien suojapaperin, jossa oli myös koiran kuvia askarteluihinsa. Ja niin kaikki olimme iloisia.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Montseny

Sunnuntaina helle ajoi meidät kaupunkia pakoon vuorille, noin kuudenkymmenen kilometrin päähän sijaitsevaan Montsenyn luonnonpuistoon. Mukanamme oli piknikkori ja patikointiin sopivat varusteet.

Vuorilla on niin kaunista!

Kuin suomalaista kangasmetsää.

Montsenyn kylän kirkko


Hiljaisuus oli uskomatonta, eväitä oli kerrankin riittävästi, oli ihanan viileää, ilma oli puhdasta ja raitista... Kyllä metsässä on mukavaa!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Alet


Alennusmyynnit alkoivat heinäkuun ensimmäinen päivä, ja Barcelona on osoittautunut tässäkin asiassa mahtavaksi! Voi, kuinka paljon tavaraa onkaan tarjolla ja kuinka hyvillä halvennuksilla! Hinnat putosivat kerralla puoleen. Olen jo ehtinyt hankkimaan erittäin hyvää vaatetta sekä itselleni että lapsille, mies huolehtikoon itse itsestään. Paljon on vielä löytämättä, parit kengät ainakin pitäisi löytää.



Puolustuspuhe shoppailulle: kun muutimme, tyhjensin vaatekaappeja roimasti. Arvelin, että kamppeet, jotka kävivät hyvin elämiseen Ranskan maaseudulla eivät välttämättä olisi kovin käytännöllisiä täällä. Ja näin onkin: meiltä puuttuvat täysin siistit hellevaatteet, rantavaatteet, kesäkengät ja yleensäkin kaupunkivaatteet. Viime vuosien aikana olen myös ollut jatkuvasti joko raskaana, imettänyt tai muuten vaan plösö, enkä ole juurikaan hankkinut itselleni vaatetta (vaikka voin antaa joskus sen käsityksen, että shoppailen paljon :). En osta paljon, tykkään vaan kierrellä ja hypistellä kaupoissa). Vaatekaappini on surkea, oikeasti. Suorastaan masentava näky.

Myös huonekalutarve on muuttunut asunnon vaihtumisen myötä. Myimme paljon tavaroita ennen muuttoa, koska tiesimme, että ne eivät olisi mitenkään sopineet tänne. Pinnasänky meni uuteen kotiin ja nyt pitäisi löytää ihan oikea isojen tyttöjen sänky. Työpöytä oli entisen vuokraemännän, nyt pitäisi ostaa jostain oma. Muutenkin olisi kiva laittaa kotia omannäköiseksi, vähän sisustella. Mutta ajan kanssa, eipä tässä onneksi ole kiire.


Tylsäähän tämä aleshoppailu on yksin. Kiva olisi päästä penkomaan jonkun kaverin kanssa, tehdä ja vertailla löytöjä, mutta näin tällä kertaa.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Tänä aamuna...

Vieraat lähtivät ja jättivät meille kauniita kukkia.


Puoli yhdeksältä meillä oli jo melkoisen kuuma makuuhuoneessa, 32,6 astetta. Meillä on ilmastointi hieman rikki: se puhaltaa joko täysillä tai ei sitten ollenkaan. Öisin ilmastointia siis ei voi pitää päällä. Heppu, joka kävi tsekkaamassa jo monta viikkoa sitten vian, unohti lämpömittarinsa meille. Se on tuollainen pro-mallin mittari, jolla on huisin hauskaa mittailla lämpötiloja eri huoneissa tai vaikka parvekkeella (pienet on huvit...). Aamuisin meillä on kuuminta, kun aurinko paistaa suoraan sisälle, mutta ei tämä vielä sietämätöntä ole.


Alennusmyynnit alkoivat tänään! Kävin jo ostamassa lapsille ison läjän kampetta El Cortesta. Kasvavat liian nopeasti, mokomat. Ostin koko naisväelle Agatha Ruiz de la Pradan yökkärit, ne päällä voi nähdä vain iloisia ja värikkäitä unia. Itselleni käyn etsimässä ale-vaatetta heti kun ehdin: espanjan intensiivikurssi pitää kiireisenä.