keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Hakisiko töitä?

Päivittelin tuossa joutessani ansioluetteloani. Ei mitenkään ansiokkaan näköinen ole se... Olen jonkun verran seuraillut avoimia työpaikkoja, ihan silleen sivusilmällä. Töihin tekisi mieli, mutta en tiedä mihin töihin. Tuskinpa edes saisin mitään mistä tykkäisin, pitäisi osata sitä hemmetin katalaania tai edes espanjaa.

Pari viikkoa sitten oli eräs tosi kivalta kuulostava työpaikka tarjolla, mutta siinä vaiheessa, kun sain aikaiseksi alkaa väsätä hakemusta, ilmoitus oli jo poistettu. Ei ollut minulle tarkoitettu se homma.

Toisaalta on tämä kotona oleilukin ihan mukavaa. Kiirettä pitää... Meitä on täällä monta muutakin kotirouvaa ja heidän kanssaan olemme yrittäneet keksiä kaikkea kivaa. Tänään eräs heistä tulee meille lounaalle ja sen jälkeen ohjelmassa on joko kaupoissa kiertelyä tai joku näyttely, fiiliksen mukaan. Ruokaostokset ja ruoanlaitto, siivoilu, asioiden hoitaminen, kielikurssi (jonka pitäisi vihdoin alkaa ensi viikolla), kouluun kuskaaminen, jumppa... Päivät menevät nopeasti.

Mutta kyllä minä silti kaipaan sitä palkkapäivää...


En viitsi tähän laittaa kuvaa CVstäni, joten kuva kertokoon, miksi minä sitä palkkapäivää kaipailen.


maanantai 28. syyskuuta 2009

Poble Espanyol

Eilen sunnuntaina, Mercèn viimeisenä päivänä, Poble Espanyolissa oli ilmainen sisäänpääsy. Sinnehän se piti meidänkin mennä, kun emme ole siellä ennen käyneet.

Väkeä oli liikaa ja helle hirmuinen, joten tyydyimme vain toteamaan, että kiva paikka, tullaan ehkä tutustumaan paremmalla ajalla toistekin. Eilen siellä oli poikkeuksellisesti keskusaukio täynnä vanhan ajan pelejä ja leikkejä, mutta porukkaa oli tosiaankin niin paljon, ettei mihinkään voinut oikein lähemmin tutustua. Harmi.

Poble Espanyol on suuri, 117 rakennuksen ulkoilmamuseo, joka on valmistunut jo vuonna 1929. Kuten nimikin kertoo Poble Espanyol on ikään kuin kaupunki, jossa on rakennuksia eri puolilta Espanjaa. Tarkoituksena on esitellä eri alueiden arkkitehtuuria ja rakennustyyliä luonnollisessa mittakaavassa. Kyseessä ei ole siis mikään miniatyyrimaailma, vaan talot ovat aivan oikean kokoisia, ja niissä näytti toimivan mm. kahviloita ja kauppoja.

Viisivuotiaallamme oli känkkäränkkäpäivä ja niinpä hän sai olla suurimman osan ajasta virallinen valokuvaaja. Alla olevat taitavat olla kaikki siis hänen ottamiaan.










sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Possuflunssaa odotellessa

Teimme hankinnan, joka luultavasti pelastaa mielenterveyteni.

Meillä kuunnellaan musiikkia lähes koko ajan, ja varsinkin lapset tykkäävät kuunnella lastenlauluja, noita pidemmän päälle hermoille käyviä renkutuksia. No nyt he saavat kuunnella lallatuksiaan ja tarinoitaan omassa huoneessaan, ja minä saan nauttia ah, niin ihanasta hiljaisuudesta (tai ehkä jopa kuunnella ihan mitä itse haluan).


Jotenkin ihan älyttömän söpö minusta



Lauantai

Eilen lähdimme innoissamme Parc de la Ciutadellaan kuuntelemaan jatsia, mutta jumituimmekin useammaksi tunniksi Passeig de Gracialle leikkimään.

Kaupungintalo tai joku vastaava (ajuntament, mikähän se on suomeksi) oli järjestänyt standeja, joissa kertoivat toiminnastaan, ja jokaisessa kojussa oli jotakin toimintaa lapsille. Askartelua, pelejä, leikkejä... Tosi kivasti oli otettu eri-ikäiset lapset huomioon. Tarjolla oli myös tanssiesityksiä ja pellejä, sekä suuret läjät mainostavaraa ilmapalloista kyniin ja huiveihin.

Illalla pääsimme juhlistamaan hääpäivää ihan kahdestaan. Kävimme kuuntelemassa kauheassa ryysiksessä Billie the Vision and the Dancersia, mutta emme jääneet enää kuuntelemaan The Hivesiä juurikin sen ihmispaljouden takia. Sen sijaan menimme tapastelemaan Piscolabisiin. Kyllä olikin hyvää.

Lastenhoitaja lähti puolilta öin ja me jatkoimme fiilistelyä parvekkeella Big Band d'Ernesto Tito Puentesin konserttia Plaza Catalunyalta kuunnellen, hääpäivällemme kippistäen. Kiva päivä.


perjantai 25. syyskuuta 2009

Pitsanaama ja muita pellejä

Tämä päivä oli menojen osata hiljaisempi, mies on flunssassa. Kävin aamulla jumpalla, puoli tuntia pelkkiä persiinkavennusliikkeitä. Kun tunnin loputtua sai ottaa painot pois jaloista, meinasin keikata, ei jalat kantaneet yhtään. Ihanaa rääkkiä (ja ihan selvästi huomaa kuinka takapuoli on jo monta senttiä kapeampi. Not.).

Plaza Catalunyalla on kaikenlaisten vapaaehtoisjärjestöjen kojuja, ja kävimme niitä katselemassa lasten kanssa. Nyt olisi aikaa ja mahdollisuuksia osallistua tuollaiseen touhuun, mutta kun on tämä kielimuuri... Istahdimme katsomaan hetkeksi lastenteatteria ja lisäksi joka paikka oli jostain syystä täynnä pellejä, osa hauskoja, suurin osa aika pelottavia.

Pelleteema jatkui sitten kotona iltaruoalla. Lapset saivat pellepitsaa, maistui paaaljon paremmalta kuin tavallinen tylsä jauhelihapitsa, vaikka ainekset olivatkin likimain samat. Hiukan pelottavan näköinen siitäkin tuli.


Vihreäsilmäinen mies matkalla uuniin

Jättejä ja Australian aksenttia

Aamupäivällä kävimme ihmettelemässä jättiläisiä (emmekä ymmärtäneet sanaakaan tarinasta)...


Sitten kävimme jätskillä ja tulimme takaisin katsomaan ihmistorneja. Tungos oli kuitenkin niin julmettu, että hivuttauduimme hiljaa takavasemmalle... Emme siis nähneet torneja.



Kävimme nopeasti eräässä museossa ja siirryimme sitten kotiin lounaalle ja pötköttelemään. Kuudelta alkoi nukketeatteriesitys, emmekä siitäkään ymmärtäneet sanaakaan, mutta onneksi mielikuvitusta löytyy ja keksimme siis itse vuorosanat nukeille.



Illalla kävin katsomassa Daniel Merriweatheria ja huomasin taas ihastuvani australialaiseen aksenttiin.




keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Rosarion keikka

Eilinen Rosarion konsertti oli loistava! Mieletön mimmi!

Googlettelin ja sain selville, että Rosario on kaksinkertainen Latin Grammy Award -voittaja, lähtöisin taitelijaperheestä ja näytellyt Almodóvarin Puhu hänelle -leffassa. Tiukka ammattilainen siis. Konsertissa yleisö osasi kaikki laulujen sanat ja oli todella innolla mukana. Hieno fiilis!

Mercè alkoi

Lähden kohta kuuntelemaan tätä.

Mercè, Barcelonan suurin katujuhla alkoi tänään ja kestää sunnuntaihin.

Minun ohjelmani on seuraava:

Tänään Rosarion konsertti Placa Catalunyalla. Huomenna ensin yhdeksitoista Placa de Jaumelle katsomaan "jättiläiskulkuetta" ja sitten puoli yhdeksi samaan paikkaan katsomaan Castellerseja, "ihmistorneja". Illalla Daniel Merriweatherin konsertti Placa Catalunyalla. Perjantai on yleistä kaupungilla kuljailua, nähdään ehkä kavereita. Lapsilla on vapaata koulusta. Lauantaiksi olemme yrittäneet saada illaksi lapsenvahtia, ja jos sen saamme menemme katsomaan joko Billie the Vision & The Dancersia tai Big Band d'Ernesto Tito Puentesia. Tai sitten ehkä menemme ihan vaan kahdestaan illalliselle, sillä sunnuntaina meillä on hääpäivä, ja silloin varmaan vähän levähdetään, ehkä. Lisäksi olen ympyröinyt Mercèn aikataulusta kymmenkunta muuta kiinnostavaa tapahtumaa, katsotaan nyt mihin ennätämme. Tapahtumia on satoja.

Correfoc, "tulijuoksu" taidetaan jättää väliin, ainakin tenaville se saattaisi olla liian jännä.

Mutta nyt mun pitää mennä laittaa ripsiväriä, Placa Catalunyalta kuuluu jo aikamoinen mekkala. Tänä viikonloppuna meillä ei nukuta (vaikka ehkä haluaisimmekin...).

tiistai 22. syyskuuta 2009

Finlandia 1906-1907

Tein tänään löydön noilta kirjamarkkinoilta! Tämä menee kirppislöytöjeni kärkeen!


Finlandia 1906-1907:n tarkoituksena "on aikaansaada vilkkaampi matkailijatulva ja suurempaa kauppayhteyttä eri maiden välillä." "Finlandia toivoo, että Matkakirja, huolimatta siinä olevista puutteista, on osaltaan oleva apuna antamaan kuvan eri maiden luonnosta ja sivistysoloista sekä myöskin, että se on oleva matkailijalle joksikin hyödyksi".

Kirja on siis matkaopas viime vuosisadan alun Suomeen.


Ja mikäs tämä Finlandia sitten on? "Finlandian päämaalina on työskennellä kansainvälisen matkailijaisuuden edistämiseksi sekä etupäässä matkailijaliikkeen johtamiseksi Suomeen ja Suomesta niinkuin myöskin matkailijaliikennettä koskevien olojen kehittämiseksi tässä maassa." "Finlandia tarkoittaa alallaan edistymistä maassamme, jota kohtaan ei kukaan isänmaanystävä saa jäädä välinpitämättömäksi."


Rahallisella arvolla ei ole sinänsä mitään väliä, minusta kirja on älyttömän hauska löytö Barcelonasta, mutta näköjään C. Hagelstamin Antikvaarisessa Kirjakaupassa tästä on joskus pyydetty 95 euroa. Minä maksoin vitosen ja siitäkin olisi voinut tinkiä, jos olisi jaksanut.

Kirjamarkkinat


Passeig de Gracialla on meneillään kirjamarkkinat. Myynnissä on sekä käytettyjä että uusiakin kirjoja. Olen ohikulkiessani käynyt jo moneen kertaan hypistelemässä opuksia, mutta vielä ei ole mitään tarttunut mukaan. Markkinat jatkuvat 4.10. saakka, joten vielähän tässä ehtii.


Ruumiinkulttuuria: olen tässä miettinyt, että etsisin uuden jumppasalin. Olen ollut muuten tyytyväinen nykyisen jumppatarjontaan, mutta pikkuisen on alkanut harmittaa, etten ole vieläkään, monen muistutuksen jälkeen, saanut niitä "etuisuuksia", mitä minulle ilmoittautuessani luvattiin. Kuntotesti, personal trainer, tuotapaketteja... Eipä ole näkynyt. Käyn nyt vielä ensi kuun tuolla salilla, kun se kerran on jo maksettu, mutta jos ei lähiviikkoina ala yhteydenottoja tulla, niin pitäkööt tunkkinsa. Eiköhän täältä löydy muitakin vaihtoehtoja, taatusti halvempia.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Parc Joan Miró



Lauantaina, lasten ollessa Suomi-koulussa kävimme miehen kanssa kävelyllä Joan Miró -puistossa, lähellä Plaça d'Espanyaa. Puistossa sijaitsee Mirón veistos Nainen ja lintu, lisäksi siellä on useita leikkipaikkoja lapsille, penkkejä, joilla lepuuttaa jalkoja ja näkyipä siellä olevan joitakin kioskejakin limpparin ostoa varten. Kiva puisto.



Erikoisefektinäyttely ja ilmakuvia


Viime viikolla kävin kaverin kanssa katsomassa Palau Robertissa El Arte del Engano -näyttelyn, eli näyttelyn elokuvien erikoisefekteistä. Näyttely oli aika suppea, olimme puolessa tunnissa jo matkalla jätskille, mutta ihan mielenkiintoinen. Näytillä oli mitä kummallisempia ja groteskimpia esineitä, sikiöitä lasipurkissa, ammuttuja ruumiita ja vaikka mitä. Ainakin King Kong ja Terminator 2 olivat edustettuina. Tuleva sunnuntai on viimeinen päivä, jolloin näyttely on avoinna. Lasten kanssa en tänne menisi...

Palau Robertissa oli myös näyttely Jordi Todon Barcelonasta ja Kataloniasta ottamista ilmakuvista. Kuvia oli 80-luvulta alkaen, ja oli hauskaa vertailla, miten kaupunkikuva on reilussa 20 vuodessa muuttunut. Tämä näyttely on avoinna marraskuun alkuun, kannattaa käydä. Sisäänpääsy Palau Robertiin on ilmainen.

Ja tällaisen kulttuuripläjäyksen jälkeen olimme ansainneet jätskipallot.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Restaurant Navarra


Viime vappupäivä oli hikinen, pölyinen ja nälkäinen. Olimme myöhään edellisiltana saapuneet 14 tunnin automatkan jälkeen Barcelonaan, tyhjään kotiimme. Muuttokuorma saapui vappuaamuna kahdeksalta ja siinä me kolme aikuista ja kaksi alle viisivuotiasta lasta tyhjensimme 30 kuutiota rompetta kuorma-autosta. Meillä ei ollut jääkaappia, mikroa eikä toisaalta mitään ruokaakaan, joten kun urakka oli sillä mallilla, että auto oli tyhjä ja muuttomies matkalla Etelä-Ranskaan, siistiydyimme vähän ja menimme syömään ensimmäiseen vastaan tulevaan kivaan ravintolaan. Se oli Navarra (4, Passeig de Gracia).

Ihastuimme paikkaan. Ruoka oli hyvää ja siellä oli mukavan näköistä. Niinpä nyt, kun yksi ajanjakso elämässämme loppui sunnuntaina, eli oli viimeinen kesälomapäivä ennen koulun alkua päätimme mennä uudestaan samaan paikkaa syömään. Vähän muistelemaan kulunutta kesää. Emmekä pettyneet tälläkään kertaa.

Minä otin sekä toukokuussa että nyt alkupalaksi vuohenjuustosalaatin, joka jo yksinään riittäisi lounaaksi. Kastike on taivaallista! Lapset taisivat molemmilla kerroilla ottaa pastaa, mutta muuten en kyllä muista mitä söimme. Hyvää on ollut kaikki mitä meille on eteen tuotu. Ravintola on hiukan kalliimpi kuin missä normaalisti käymme, mutta ei missään nimessä liian kallis tällaisiin "erikoistilaisuuksiin". Toivottavasti "erikoistilaisuuksia" tulee taas pian.



tiistai 15. syyskuuta 2009

Sontsan alla, alla, alla, aa-aa



Syksy alkoi eilen, sekä meidän arjessamme että säiden puolesta. Lämpötila tipahti kymmenkunta astetta, vettä satelee ja ukkostaa. Niinpä onkin aika laittaa sandaalit varastoon ja alkaa totuttaa varpaita taas umpikenkäaikaan. Melkein viisi kuukautta varpuseni ovatkin saaneet olla näkösellä, ihan hyvä välillä niidenkin päästä suojaan.

Kävin siis hakemassa vakikenkäkaupastani uudet saappaat. Minun pitäisi saada sinne kanta-asiakas-kortti tai jotain...


sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Parc del Castell de l'Oreneta

Sunnuntairetkemme suuntautui tänään Parc del Castell d'Orenetaan, lähelle Pedralbesin luostaria. Olimme kuulleet, että sunnuntaisin siellä pääsisi höyryveturiajelulle ja että siellä olisi ponejakin. Ponit skippasimme aikuisten yhteisellä päätöksellä, mutta junan kyytiin hyppäsimme. Juna oli sellainen pikkuinen possujunatyyppinen, mutta kulki sentään höyryn voimalla eikä millään ruohonleikkurin moottorilla. Matkaa junaradalla oli muistaakseni reilu 600 metriä ja se kulki tunneleiden läpi ja siltojen yli. Hauska.

Puistoon menimme Catalunyalta junalla, S6-lla, Reina Elisendalle ja takaisin tulimme bussilla 22 takaisin Plaza Catalunyalle. Höyryjunakyyti maksoi 1,50 euroa per nuppi.

Oli kiva päivä, vaikka molemmat tenavat ovatkin ilmeisesti vieraantuneet luonnosta ja teloivat itsensä verille. Toisella aukesi kyynärpää ja toisella on musta silmä. Ja huomenna alkaa koulu, saattaa opettajat ihmetellä...