tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kiitos ja kuulemiin

On tullut aika pitää pieni blogitauko.

Mahdollisesti jatkan tätä blogia loman jälkeen, mutta varma en ole. Saatan myös siirtää tämän vain kutsuttujen lukijoiden nähtäväksi. Tai sitten aloitan uuden. Katsotaan.

Mikäli en palaa linjoille niin kiitos vierailuista ja kommentoinneista! Hasta luego!

(en kyllä usko, että pystyn lopettamaan bloggailun näin monen vuoden jälkeen, vaikka haluaisinkin :). Jossain muodossa varmaankin siis tulee jatkettua, kunhan vaan inspis löytyy!)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Santa Fe del Montseny

Kuvia eiliseltä patikkaretkeltä. Blogger hieman tökkii, joten kuvat ovat nyt aivan sekalaisessa järjestyksessa ja ilman kuvatekstejä.

Teimme koko perheen voimin kuuden kilometrin haikin, aikaa meni kolmisen tuntia. Edes kolmevuotias ei kitissyt matkalla, oli niin paljon näkemistä! Näimme tuhansia perhosia, joista yksi parka oli loukannut siipensä ja kuoli kuvan ottamisen jälkeen. Näimme myös villisian mylläämiä kuoppia, itse possuihin emme onneksi törmänneet, ovat meinaan aika isoja. Järven rannalla oli kiva bongailla kaloja ja uittaa hikisiä varpaita. Lopuksi tietysti piti haukata piknik-eväät, retki ei ole retki ilman eväitä.

Montsenyn kansallispuisto alkaa olla jo aika tuttu. Monta nurkkaa on koluttu, mutta vielä riittää näkemistä. Metsässä oli mukavan viileää ja kyllä eron ilmanpuhtaudessa huomaa! Barcelonassa ei juurikaan tule raitista ilmaa haukattua!





lauantai 17. heinäkuuta 2010

Hikinen lauantai

Suomen kolmenkymmenen asteen helteet alkavat jo houkutella! Tällä hetkellä varjon puolella olevalla parvekkeellamme on 37 astetta, aika sietämätöntä. Ilmankosteus vielä pahentaa tilannetta, tuskanhiki on varsin kuvaava sana. Onneksi sisällä on viileää, ilmastointilaitteen keksijälle haleja ja kiitos!

Kuluneen viikon oli tarkoitus olla aktiiviviikko, mutta lauantainen kolaus muutti suunnitelmat. Uimareissut vaihtuivat DVD-iden katseluun, suklaamuseo ja Aquarium aleshoppailuun. Hyviä löytöjä kyllä ollaan tehty aleista, että sikäli ei mennyt viikko ihan hukkaan :)! Tytsy on jo ihan kunnossa, lähti isosiskon ja isän kanssa tänään jo uimaankin uimahalliin. Taidettiin selvitä onnettomuudesta pelkillä tikeillä, mustalla silmällä ja mahdollisesti yhden hampaan menetyksellä. Suu on parantunut hyvin, parina päivänä neiti on syönyt samaa ruokaa meidän kanssamme. Tosin hän olisi vielä halunnut jatkaa vauvanruokien syömistä, ovathan ne tosi hyviä! Myös antibioottikuurin loppuminen harmitti hieman, lääkekin maistui hyvälle!

Alennusmyynnit ovat tosiaan hyvät tänäkin kesänä. Aika paljon on tullut taas "säästettyä". Vielä mietin, että pitääkö hankkia joku villatakki tai jakku Suomen lomaa varten. Lähinnä mekkoja on lähtenyt kaupoista mukaan, toki myös pari laukkua ja kenkiä. Ja vaatetta myös lapsille, mies saa hoitaa omat ostoksensa itse. Taas pärjää seuraaviin alennusmyynteihin asti!

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Sawyeria, eikun Lostia vielä kerran

En ole vielä valmis luopumaan Saw-, ei vaan Lostista. Nyt on menossa toinen tuotantokausi uusintana ja hoppua pukkaa, jos aion ehtiä katsomaan tuotantokauden loppuun ennen kesälomareissua. Sawyer, tarkoitan siis Lost on vaan niin paras!

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Uusi seinäkello


Olohuonettamme kaunistaa nyt Karlssonin Mr White Numbers. Löytyi Vinçonista. Tykkään.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Mietteitä viikonlopulta

Koska Barça on Espanjan paras joukkue ja Espanja maailman parhain potkupallomaa niin on itsestään selvä, että Barça on maailman paras joukkue!!

Lauantaina kaupungilla osoitettiin mieltä Katalonian puolesta, sunnuntaina juhlittiin Espanjaa. Ristiriita?

Ylihuolehtivien vanhempienkin lapsille sattuu onnettomuuksia.

Edelliseen liittyen: lapset eivät osaa rypeä itsesäälissä. Jos aikuisella olisi suu täynnä tikkejä ja hampaat irtoamaisillaan niin taitaisi mennä seuraava päivä sängyn pohjalla itkua tuhertaen. Ainakin minulla menisi. Lapsi sen sijaan jaksaa jo 12 tuntia onnettomuuden jälkeen leikkiä rauhallisesti ja 24 tunnin päästä meno alkaa olla jo yhtä villiä kuin ennen onnettomuutta.

Ja vielä edelliseen: Hospital de Nensin ensiapu toimii!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Raippoja ja jalkapuuta ansaitsisi hän

Sillä aikaa, kun silitin pyykkiä nuorempi kakara (kyllä, juuri nyt kakara eikä mikään mussukka) sai aikaan jälleen tuhoa. Sarpanevan Festivo katkeaa aika siististi, ei tullut edes sirpaleita. Riiviö ei ollut moksiskaan, vähän alahuuli lerpatti, isosisko sen sijaan sai hysteerisen itkukohtauksen. "Minä rakastin sitä kaikkein eniten!". No, niin minäkin. TGIF!

Pitikin sanoa


Kun satun kuulemaan suomea kaupungilla tai näen ilmiselvästi suomalaisia en koskaan mene juttusille. En täällä kotikaupungissa enkä missään lomareissuillakaan. Kuuntelen salaa ehkä muutaman sanan, mutta pidän visusti oman suuni kiinni. Hyssyttelen lapsiakin olemaan hiljaa.

Paitsi tänään. Huomasin liikennevaloissa mukavannäköisiä suomalaisia lomalaisia, joilla oli kaikilla reput selässään ja kamerakin näkösällä. Mietin hetken ja sitten päätin varoittaa näistä hemmetin taskuvarkaista, joita pörrää taas joka nurkalla. Repusta häviää tavarat ennen kuin kissaa ehti sanoa, tai mitään muutakaan. Ovelia ovat.

Jälkikäteen olen nyt miettinyt, että olisiko sittenkin pitänyt olla sanomatta. Mikä minä olen turhaan toisia säikyttelemään. Mitä se mulle kuuluu. Toivottavasti ei mene heillä loppuloma hermoillessa!

Meiltä ei ole vielä varastettu mitään, onneksi. Eikä vierailtammekaan. Suurimmalta osalta tuttavistamme on kyllä viety lompakko, laukku tai kännykkä. Mitään väkivaltaisia juttuja ei ole muistaakseni sattunut kenellekään, lähinnä taitaa tilanne tehdä varkaan. No, baarissa on lisätty tippoja juomiin, mutta senkin kaverit huomasivat eivätkä erehtyneet juomaan. Koteihinkin on tungeuduttu silloin, kun asukkaat eivät ole olleet kotona.

Mitenhän on, alkavatko muut ulkosuomalaiset juttelemaan sattumalta tapaamiensa suomalaisten kanssa?

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Päivän papukaija


Puistossa oli lähes kesyjä papukaijoja. Päästivät ihan lähelle.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Ruokakysely

Innostuin tänään kotiäidin roolista ja tein pitkästä aikaa omin pikkukätösin kunnon ruokaa, lasagnea. Tästä uutisesta siirrynkin sujuvasti netissä kiertävään kyselyyn. En enää muista kenen blogista tämän nappasin, kun olen jo pari päivää tätä pikkuhiljaa täytellyt, sori.

Minä en ole kummoinen kokki, ei vain kiinnosta. Tai no toisinaan innostun, mutta tämä jokapäiväinen ruoanlaitto tympii. Leipomisesta tykkäisin, mutta koska gluteenittomista jauhoista leipominen on aika arpapeliä on se jäänyt vähemmälle.

Mutta syömistä rakastan!! Ja ruokaohjeiden lukemista! Joo, siis kyselyyn...


Miten haluat munasi?
En oikein välitä, mutta hyvin uppoaa ainakin perunamunakkaassa. Munakokkelista sain Afrikassa ollessani yliannostuksen, enää ei pysty.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvia en juo koskaan, mustaa teetä harvoin. Muut teet (vihreät, rooibos, yrtti, mitä niitä on...) juon ilman sokeria ja ilman maitoa (paitsi mustaan teehen lisään sokeria, ja siksi en sitä usein juokaan).

Suosikkiaamiaisruokasi?
Maustamatonta jugurttia, mielellään kreikkalaista, johon silppuan vihreän omenan. Niin hyvää! Tykkään myös kaurapuurosta.

Maapähkinävoi?
En ole opetellut...

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Kotioloissa lorottelen päälle vain oliiviöljyä ja pyöräytyksen verran suolaa, mutta muuten kaikki käy, kunhan ovat gluteenittomia.

Colaa vai Pepsiä?
Ihan sama. En huomaa maussa eroa kuitenkaan.

Laiskottaa, mitä teet?
Keitän lapsille pastaa ja syön itse eilisen jämät.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Tilaan? Siis kotiin? Olen tilannut viimeksi jotain kotiin viime vuosituhannella... Mutta ehkä tilaan miehen tekemään minulle gluteenittoman pitsan, jonka päällä on paljon juustoa ja jotakin muuta hyvää.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Selailen tunnin pari ruokablogeja ja valitsen ohjeista parhaimman.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kaaliruokien haju saa yökkäämään. Kaalilaatikko, -keitto, -kääryleet... Yh!

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Moni. Lähes kaikki, kun tarkemmin ajattelen.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
No gluteenia sisältävät nyt ainakin. Oliivit jätän hienovaraisesti lautasen reunalle.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Perunamuusi, jauhelihakastike, poronkäristys, pinaattikeitto, mummin maitovelli...

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Kuulkaa monta! Paprika ja sipuli ainakin, ja jos olisi tarjottu vuohenjuustoa, etanoita tai muuta erikoisempaa ne olisivat jääneet taatusti syömättä. Olin supernirso lapsi :).

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Kaikki hedelmät käyvät. Eniten kuluu Golden-omenoita, kurkkua ja kirsikkatomaatteja sekä näin sesonkina kirsikoita ja nektariineja.

Lempiroskaruokasi?
Karkit. Ja patatas bravas.

Lempivälipalasi?
Suklaa...

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Ei minun mielestäni, mutta muut voivat olla eri mieltä... :)

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Vaihdan tuoremehut veteen ja karppaan. Syön pihviä ja salaattia.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
No vaikka pitsaa!

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Semitulisena. Sen verran, että vähän kuumottaa, mutta maku ei kuitenkaan peity.

Saako olla jotain juotavaa?
Vettä tai viiniä. Olutta ei koskaan eikä maitoa.

Punaista vai valkoista?
Kumpi vain, kunhan on hyvää.

Lempijälkiruokasi?
Crème brulée (miten tuohon u-n päälle saa väkäsen?)/crema catalana.

Täydellinen yömyssy?
Lasi punaviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Ehkä joku rieskan leipominen mummolassa. Saatiin serkkutytön kanssa leipoa omat rieskat ja tuoreen leivän päälle laittaa voita sulamaan.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Jaa-a, tällä hetkellä eniten vaikuttaa lapset, niille kun on tehtävä joka päivä terveellistä ruokaa, joka vielä maistuu jollekin.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Ehkä äidin arkistoista löytyy.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
No eipä kyllä. Tiedän omat rajani, en edes ala yrittää mitään monimutkaista. Tai no, kauppahallissa en kertakaikkiaan uskalla ostaa oudon näköisiä kaloja, en tiedä mitä niille tekisin.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Kivoin on tuollainen Tupperin silppuri, jolla saa sipulit hetkessä silpuksi ilman kyyneleitä. Salaattilinkomme on pyllystä.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio, josta todella pidät?
Nyt juuri en hoksaa eikä mieskään osannut nimetä mitään. On niitä varmaan, mutta ei tule mieleen.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Tumma suklaa, pähkinä-rusinasuklaa ja konvehdit.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Rauha. En ymmärrä miksi aina, kun teen jotain mikä vaatii keskittymistä lapset tappelevat, puhelin soi, jotain hajoaa... Tämä koskee kaikkea muutakin, ei pelkkiä keittiöasioita!

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Päivän kuvat

Kävelimme tänään Rambla de Catalunyan edestakaisin tavoitteenamme käydä aleostoksilla Habitatissa ja Maisons du Mondessa Diagonalilla, ja jotta lapset jaksaisivat kävellä vinkumatta annoin heille kameran. Tässä siis kuvia lasten perspektiivistä. Olen niitä hieman muokannut, lähinnä rajannut kasvoja pois ja suoristellut, ja aika kivoja kuvia nuo osaavat ottaa.








sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Suihkulähde ilman lisukkeita

Tämä kuumuus lamauttaa. Ei vaan jaksa tehdä mitään. Ja kuumemmaksi vielä käy, kun elokuuta kohti käydään.

Eilen menimme katsomaan Montjuicille "taikasuihkulähdettä". Olimme valmistautuneet henkeäsalpaavaan näytökseen, mutta jalkapallokisat pilasivat tämän lystin. Musiikki ja valot oli peruttu, koska Placa Espanyalla katsottiin Espanjan peliä screeniltä. Ajelutimme autovanhustamme sitten Montjuicin mutkittelevilla teillä, kivaa sekin.

Ja tänään näin viimein kaverin vajaan viikon ikäisen vauvan! Iiiik, ei kai vain vauvakuume tee tuloaan :)!