torstai 24. helmikuuta 2011

Ei se tämäkään mikään paratiisi ole

Aloitin taas viime viikolla kielikurssilla käynnin ja senhän tietää mitä sitten tapahtui. Olin alkuviikosta kolme päivää neljän seinän sisällä sairaan lapsen kanssa. Great.

Näihin tunnelmiin sopii hyvin Elisabethilta saamani haaste kertoa vaihteeksi asioita, joista EN pidä Espanjassa tai minun tapauksessani Barcelonassa. Ja ennen kuin aloitan valituksen korostan, että rrrrakastan Barnaa ja suurin osa valittamisen aiheista koskee varmasti kaikkien kaupunkien keskustoja. Mutta moititaan nyt sitten kun kerran pyydettiin :).

1.Taskuvarkaat. Tarvitseeko tätä edes selittää? Kuinkahan monta kertaa olenkaan todistanut kaupungilla varkautta, en edes jaksa laskea! Tosin viime aikoina taskuvarkaita on näkynyt vähemmän tai sitten olen vain liikkunut vähemmän mestoilla. Joka tapauksessa taskuvarkaat ovat ärsytyksenaihe numero uno! Samaa syssyyn menevät kerjäläiset. Samat tyypit pyörivät tässä nurkilla päivästä toiseen. Homma on hyvin organisoitua, muutaman kerran olen nähnyt, kun "pomo", yleensä nuorehko kultakoruinen mies, käy komentamassa, että missä kerjäläisten pitää kyyhöttää ja samalla on ottanut osan päivän ansioista omaan taskuunsa.



2. Kouluasiat. Itse olen varsin tyytyväinen lastemme kouluun. Koulupäivät ovat pitkät, 9-17, mutta läksyjä alkaa esikoiselle tulla vasta ensi vuonna, kun hän on seitsemänvuotias. Molemmat tenavat ovat terävähoksottimisia ja kouluorientoituneita, joten heille sopii tuollainen vaativakin koulusysteemi, mutta silti minusta on liian aikaista nelivuotiaana opetella kaunokirjoitusta ja kuusivuotiaana yhteen- ja vähennyslaskuja isoilla numeroilla. Vapaalle leikille ei ole juurikaan aikaa. Lisäksi vielä on tapana koulun jälkeen harrastaa jotain, joten aika piippuun nuo tenavat vedetään.

3. Koirankakat jalkakäytävillä. Pursuilevat roskapöntöt. Pissanhaju helteellä. Torakat. Ällöttävää! Ison kaupungin ongelmia ovat nämä.



4. Humalaiset turistit. Varsinkin sellaiset ilman paitaa hilluvat kesämiehet ja märissä bikineissä bussiin tunkevat neitoset. Ja yöllä kaduilla mökeltävät känniläiset, joilta on varastettu omaisuus ja jotka eivät muista missä hotellissa asuvat.

5. Tungos. Turistisesonki on aika hankalaa noin arkielämän kannalta, ja onkin ihan mukava muuttaa hieman syrjemmäs, kauemmas nähtävyyksistä.



6. Katalaani. Alkuaikoina katalaani tuotti todellakin hankaluuksia, kun en osannut espanjaakaan, enkä tiennyt millä kielellä tekstit milloinkin olivat. Kaupungin kaksikielisyys hidasti ainakin minun oppimistani. (Ja kyllä, aion sen katalaanin oppia, nillitän nyt vain alkuhankaluuksista)

7. Huterat asunnot. Kyllä Välimeren rannallakin tulee talvella kylmä. Meillä verhot lepattavat kovalla tuulella ja ikkunat eivät pidä kylmyyttä yhtään. Kesällä on sitten tukahduttavan kuuma. Nobelin palkinto ilmastointilaitteen keksijälle!

Mutta tänään on ollut onneksi kiva päivä. Aamulla hieman asioiden hoitoa ja sitten pariksi tunniksi rantsuun lukemaan. Aloitin ensimmäisen espanjankielisen kirjan, olen jo sivulla 25 :).

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Väriä tähänkin päivään

Tänään on ollut jotenkin tosi tylsä päivä. Sellaista harmaata sekä sään että mielentilan puolesta. Piristystä toi kamerasta löytyneet kuvat pullaa syövästä papukaijasta ja hedelmiä notkuvasta mandariinipuusta. Kuvat otettu eilen, kun oli paljon kivempi päivä.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Yöllä meille tulee rotta!

Tai ehkä hiiri, en ole ihan varma kumpi Ratoncito Pérez on.

Minun pieneltä palleroiseltani lähti tänä aamuna nimittäin ensimmäinen maitohammas. Kauan sitä ehdittiinkin heilutella ja odottaa, että koska se kaatuu (verbit pudota ja kaatua menevät aina sekaisin).

Täällä Espanjassa ei vierailekaan mikään lälläri hammaskeiju, vaan ratoncito, joka yöllä käy hakemassa tyynyn alta hampaan ja antaa vastalahjaksi jonkun pienen yllätyksen, rahaa tai lelun. Sain kuuman vihjeen, että huomenaamulla meidän tytön tyynyn alta löytyy pieni Pet Shop -pupu...

tiistai 15. helmikuuta 2011

Jalkapalloa Barcelonassa

Viikonloppuna nähtiin eräässä leikkipuistossa tiukka jalkapallomatsi. Varusteet eivät olleet ihan justiinsa ja maalivahti oli tönkkö ja lähinnä keskittynyt koirien katseluun, mutta ehkä juuri siksi matsi oli niin jännittävä. Yhtään ei osannut arvata mitä pelissä seuraavaksi tapahtuu!






sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Tykkäätkö lofteista?

Minä tykkään. Voisin helposti kuvitella meidät asumaan loftiin, jossa olisi yksi ainoa avara, korkea tila ja tehdasmeininkiä (no, ehkä vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen).

Kävimme kaverin kanssa katsomassa kuluneella viikolla eräitä luksus-lofteja Poble Noussa, ihan piruuttamme. Emme olleet liikkeellä varsinaisesti ostomielellä (todellakaan, hinnat vaihtelivat 450 000 eurosta miljoonaan), kunhan vaan uteliaisuuttamme kävimme kyselemässä ja ihmettelemässä.

Mutta voi hitsi ne olivat ihania! Rakennus on alunperin toiminut viinatehtaana, myöhemmin sokeritehtaana. Kompleksin nimi olikin Passatge del Sucre, ja asunnonesittelijä vitsaili, että Passatge del Alcool voisi houkutella lähinnä tiettyä väestöryhmää :). Asuntoja on kaikkiaan 29, joista vasta 11 oli myyty. Koot vaihtelevat 102 neliöstä muistaakseni yli 200 neliöön, ja neliöt ovat jakautuneet yhteen, kahteen tai kolmeen kerrokseen.

Asunnoissa oli vanhaa tiiliseinää ja kattopalkkeja, mutta tekniikka ja materiaalit oli viimeisen päälle modernia. Ainoastaan kylpyhuoneet olivat ovien takana, muuten tila oli yhtenäinen.

Ehkä jonain päivänä löydän itseni asumasta tuollaisesta paikasta...





lauantai 12. helmikuuta 2011

Kurkistus ovenraosta

Monella ystävälläni on täällä aivan upea koti. Usea asuu vanhassa modernista-talossa, joissa on huiman korkeat huoneet, valtavasti neliöitä, alkuperäinen mosaiikkilattia ja erikoinen huonejako. Joillakin toisilla on puolestaan viimeisen päälle modernit kodit design-huonekaluineen. Kaikkien sisustus ei mene aivan yksi yhteen oman makuni kanssa, mutta jokainen on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. "Tuon seinän maalaisin noin, tuohon laittaisin pöydän näin...!"

Erään ystävän modernista-ajan kodissa on samanlaiset ovenkahvat kuin Gaudín Casa Battlossa. Myös muita samanlaisia yksityiskohtia löytyy, niitä on kiva bongailla. 

torstai 10. helmikuuta 2011

Muistamme Hamsun aina

Hamsu ei sitten koskaan ehtinyt toipua tammikuisesta sairastelustaan. Pieni sydän petti viime yönä. Lapset eivät vielä tiedä asiasta, ja minua itkettää jo valmiiksi heidän puolestaan. Isosisko rakasti tuota pientä eläintä valtavasti ja en tiedä miten hän asian ottaa. Ensimmäinen suuri menetys hänelle.

Ei ollut hyvä viikko tämä.

Kuva otettu toissailtana, kun luulimme Hamsun olevan jo kunnossa

maanantai 7. helmikuuta 2011

Surupäivä

Viikonloppuna sattui täällä Barcelonassa auto-onnettomuus, jossa kuoli kolme nuorta ja yksi loukkaantui vakavasti. Kaksi kuolleista sekä loukkaantunut olivat koulusta, jota meidän lapset käyvät. Koulu on pieni, kaikki tuntevat toisensa, joten koululla oli erittäin järkyttynyt tunnelma tänään. Opettajat ja vanhemmat itkivät, koulupäivä oli hyvin erilainen kuin tavallisesti.

Meidän lapsemme tunsivat toisen kuolleista pojista. Isosisko oli hyvin surullinen ja hämmentynyt, kun hain heidät koulusta ja niinpä peruimmekin baletin ja muut ylimääräiset riennot tältä päivältä. Tulimme kotiin, menimme peiton alle ja juttelimme. Nyt lapset katsovat viimevuotista karnevaalivideota, että josko poika näkyisi siellä.

Niin surullista.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Syy olla iloinen





Jo helmikuussa voi viettää lähes täydellisen rantapäivän! 
(kuvat tältä päivältä)

Sama tyttö kesät talvet

 Lauantaina Ranskan Pyreneillä hiihtämässä...

... sunnuntaina Espanjassa Välimeren rannalla paljain varpain. "Aikaeroa" kaksi ja puoli tuntia, välimatkaa 160 kilometriä. Aika monipuolinen viikonloppu pienellä tytöllä!

Ja kyllä, sekä ranta- että hiihtokausi on tälle vuodelle nyt avattu!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Tapiovaaraa lastenhuoneeseen?

Pohdinta kaverin kanssa viinilasillisen äärellä sai minut palaamaan ainakin hetkellisesti alkuperäiseen ajatukseen: musta-valkoinen linja jatkukoon myös lastenhuoneen seinillä.

Kävin joululomalla Suomessa katselemassa mustavalkoisia(kin) tapettivaihtoehtoja ja ihan kivoja löytyikin. Suosikki on edelleen Annikki ja Ilmari Tapiovaaran 2+3, minusta se sopisi mainiosti lastenhuoneeseen. Sitä tuskin kuitenkaan saa Barcelonasta, ainakaan kovin vaivattomasti, joten täytyy käydä taas tapettikaupassa katsomassa samantyylisiä vaihtoehtoja. Myös joku, jossa olisi kirjaimia olisi hauska. Ja joku, jossa olisi edullisempi hinta: 2+3 houkuttelee taatusti jonkun valopään kokeilemaan tusseja seinään...

69717_250.jpg

Kengänpohjien kulutusta

Olen viimeisen parin päivän aikana kävellyt varmaan 50 kilometriä, kahdesta syystä: kotona ei huvita olla, koska naapurissa tehdään järkyttävän suurta remonttia ja lisäksi täällä on aivan upea keli! Aurinkoista, lämmintä, ihanaa! Eilen pyörin nelisen tuntia Ravalissa, tänään kävelin Poble Nouta ristiin rastiin, ja lisäksi vielä pakolliset tallustelut Eixamplessa. Jalat ovat nyt ihanan kipeät, ei ole tarvetta lähteä jumppasalille :)!

 Rambla de Ravalilta löytyy Fernandon Boteron ihanan pullea El Gat del Raval -patsas

Vanhan Mercat de Sant Antonin katolla tapahtuu... Nuo ovat kylläkin vain ihmisen kokoisia nukkeja. 

Raval on kuuluisa vähän villimmästä menosta, ja tämän talon asukkaat haluavat barrioonsa rauhaa ja siisteyttä. 

 Hedelmäkauppa jossain Poble Noussa

 Ja tässä puussa kasvaa jotain hedelmiä, mitä lie.

 Ciutadellassa

 Kuinkahan mones kuva riemukaaresta...

Gaudín Casa Calvet. Vakiruokakauppani on tämän vieressä, mutta nyt vasta sain napattua kuvan tästäkin talosta.

torstai 3. helmikuuta 2011

Hiukan remonttisuunnitelmia

Viime päivät ovat menneet remonttia suunnitellen. Kävin alkuviikosta asunnolla katsomassa, että mitä kaikkea siellä pitääkään tehdä, ja onhan sitä hommaa valtavasti! Nyt odotan saavani pian pohjapiirroksen, jonka kanssa voin sitten mennä remontti-reiskan juttusille. Ihan yksin emme nimittäin remonttia voi tehdä, koska sieltä kaatuu seiniä, vaihtuu ovia ja keittiö ja kylpyhuoneet menevät kokonaan vaihtoon.

Ennen muuttoa meillä on vain reilu viikkoa aikaa tehdä pientä pintaremonttia. Haluaisin saada makuuhuoneet kuntoon, eli seinät ja katot maalatuiksi tai tapetoiduiksi ja komerot muutettua liukuovikaapistoiksi. Kaikki pistorasiat ja sähkökatkaisimet menevät myös uusiksi. Muut huoneet tehdään sitten pikkuhiljaa.

Asunnossa on kauttaaltaan vaaleanpunainen marmorilattia, joka tässä vaiheessa vain kiillotetaan. Omaa lempiväriä se lattia ei ole, mutta toistaiseksi saa kelvata. Tuopahan vähän persoonallisuutta. Muuten asunnosta tulee selkeän mustavalkoinen ja moderni. Meillä on jonkun verran Ranskan kirppareilta ostettuja vanhoja massiivipuisia huonekaluja, jotka saavat tuoda mustavalkoisuuteen lämpöä ja kerrostumaa, mutta yleisilmeestä haluan valoisan ja avaran. Beige, romanttisuus, röyhelöt, maalaisuus ja koriste-esineet ovat nou-nou. Niiden sijaan haluamme selkeyttä, iloisuutta, valoisuutta ja sitä, että kaikille tavaroille on paikka ja kaikki tavarat ovat paikoillaan (lapsiperheessä lienee toiveajattelua...).

Huonekaluja meidän ei onneksi tarvitse paljoakaan hankkia. Monia juttuja toki haluaisin, vaikkei ne niin välttämättömiä olisikaan. Sohvan haluaisin vaihtaa, mutta se saa kelvata vielä pari vuotta, eli siihen saakka, että lapset ovat oppineet sisäsiisteiksi. Eteiseen haluaisin van der Rohen Barcelona -rahin, mutta sekin saa odottaa. Ja monta muuta juttua...