tiistai 30. maaliskuuta 2010

Palkintoja

Minä en yleensä koskaan voita mistään mitään, mutta nyt kävi niin, että tuossa ennen lomaa voitin Fifin arvonnasta kaikenlaista ihanaa. Koska minulla on kauppoja yllin kyllin tässä kotinurkilla, pyysin Fifiä lähettämään paketin Suomeen pikkusiskolleni. Ja sisko tykkäsi, kiitokset Fifi!


Sain vielä viikonloppuna Fifiltä tunnustuksenkin, kiitos siitäkin! Palkinto tulee jakaa eteenpäin seitsemälle blogille, jota seuraa säännöllisesti. Kaikki tuntuvat tunnustuksen jo saaneen, joten en osaa laittaa tätä eteenpäin. Ihania blogeja on niin paljon, päivittäin löytyy uusia kiinnostavia tuttavuuksia!


beautiful_nappi.jpg

edit. Miksi kuva ei näy?? Mitä tein väärin??

Piinaviikko

Silmälasit ottivat ja hajosivat. Kävin kysymässä optikolta, että voiko korjata, mutta eipä kuulemma voi. Sangasta on mennyt joku mekanismi hajalle, eikä sille voi tehdä mitään. Ihan tyhmä juttu. Minä vihaan silmälaseja ja vielä enemmän vihaan niiden ostamista, mutta minkäs teen, pakkohan ne uudet on saada. Nyt käytän ikivanhoja vararillejä ja pää on jo kipeä.

Lapsilla on lomaviikko. Eilen oli kaveri meillä leikkimässä, tänään oli tarkoitus mennä puistoon ja käydä katsomassa delfiinishow eläinpuistossa, mutta tämä rillihomma sotki suunnitelmat. Tästä tulee piiiitkä viikko, tenavat kun ovat tottuneet touhuamaan koulussa kaiket päivät ja täällä kotona meinaa tekeminen vähän loppua kesken. Aika monta riitelyä on ehtinyt jo tällekin päivälle olla, mutta onneksi välillä leikit sujuvat hyvin.

No mutta ettei ihan silkaksi valitukseksi menisi niin pitäähän se mainita, että täällä on ihanan keväistä. Jasmiinipensas parvekkeella pukkaa kukkaa ja tuoksuu huumaavalle. Jäskikopeilla on jonoa ja turistit kulkevat sortseilla, vaikka ei kyllä ihan niin lämmintä vielä olekaan. Plataaneissa on jo isot silmut. Tulee se kesä tänne kaupunkiinkin!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Pääsiäismunia metsästämässä - egg hunting

Vietimme tänään kivan päivän ystävien ihanassa talossa kaupungin ulkopuolella. Siellä vasta huomasin, että kevät on todellakin tullut Barcelonaan, kukat kukkivat ja perhoset lentelivät. Niitä ei täällä keskustassa näe ja niin vain alkoi hieman kiinnostaa talojen hinnat siellä päin Kataloniaa... Raitista ilmaa ja rantsua, que bien!

Talon emäntä oli nähnyt suuren vaivan keksiessään lapsille ohjelmaa. Kananmunat saivat väriä pintaan, lasten kasvot muuttuivat pupunnaamoiksi kasvoväreillä ja kävipä pääsisiäspupukin piilottelemassa munia puutarhaan. Nyyttäriperiaate oli jälleen tehokas, ruokaa oli paljon! Tapasimme paljon uusia kiinnostavia ihmisiä ympäri maailmaa ja meillä oli erinomaisen mukava päivä jälleen kerran!

Thanks M&T&A, what a great day it was!!





Calçotada - sipuliöverit

Kevätsipuleja voi syödä näinkin: grillataan ne niin, että uloimmat lehdet hiiltyvät. Sitten kuoritaan uloimmat mustat kerrokset pois ja dippaillaan mehevä keskiosa romesco- tai salvitxadakastikkeeseen, kallistetaan pää taaksepäin ja eikun syömään. Ihanan sottaista!


Sipuleiden kanssa otetaan vaikka lasi tai muutama cavaa ja syödään kyytipoikana makkaroita.


Punaviini kaadetaan karahvista suoraan suuhun. Muista essu!


Hieman rumaa ja sotkuista ja mutta ah, ihan mielettömän hyvää!


Roviollinen calçoteja oli sitten vain alkupala, pääruoaksi oli lammasta ja artisokkaa. Ja jälkkäriksi tämän tytön herkkuruokaa, crema catalanaa!

Osallistuimme Calçotadaan eli kevätsipuliherkutteluun Ca n'Ayxela -ravintolassa Vilafranca-St. Jaumessa.

Codorníu


Lauantaina vierailimme maailman suurimmalla perinteistä menetelmää hyödyntävällä kuohuviinitilalla eli yli 60 miljoonaa cava-pulloa vuodessa tuottavalla Codorníun viinitalolla. Kaunis viinitila, jonka arkkitehtinä hääri Puig i Cadafalch (muita rakennuksia mm. Casa Amatller ja Casa de les Punxes täällä Barcelonassa) sijaitsee Sant Sadurni d'Anoiassa.

Pääsimme tutustumaan viinimuseoon sekä kierrokselle viinikellareihin. Tunneleita maan alla on oppaan mukaan yli 30 kilometriä, kovasti varoitteli meitä eksymästä (tosin hän antoi myös eksymisen varalle vinkin, että mistä pulloista kannattaa ottaa janojuomaa ja mistä ei :). Tuumailimmekin ottavamme seuraavalla kerralla hieman evästä matkaan ja eksyvämme käytäviin vaikka pariksi päiväksi) ja lopuksi saimme maistella kahta erilaista kuplajuomaa. Ja myymälästäkin tarttui jotain matkaan, kuten aina!




keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Lomarapo, osa 3. Biitsiä ja muuta maisemaa

Lanzaroten luonto on kiinnostava. Maasto on osin mustan laavakiven peittämää elotonta ja karua kivikkoa, osin taas upeita pitkiä hiekkarantoja. Vihreyttä on lähinnä ihmisen ja kastelujärjestelmien ansiosta. Ajelimme ympäriinsä pieniä tiepahasia kiertäen kuitenkin kaukaa suurimmat turistirysät ja kaupungit.

Upein löytämämme ranta oli Famara, jota kehutaan hyväksi aloittelijoiden surffauspaikaksi. Siksipä siellä kahtena päivänä kävimmekin. Ranta on todella tuulinen ja toisena päivänä dyyneiltä puhaltava hiekka sai meidät kääntymään nopeasti takaisin autoon. Siellä ei juurikaan muita ihmisiä näkynyt, toisin kuin Puerto de la Carmenin rannassa. Sekin ranta oli ihana, mutta siellä oli sitten selkeästi enemmän porukkaa.

Tässä vielä muutama kuva reissusta.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Lomarapo, osa 2. Timanfaya

Muutamana päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme ympäri Lanzarotea. Teimme puolipäiväretken mm. Timanfayan kansallispuistoon. Timanfaya on muotoutunut nykyisen näköiseksi vuosina 1730-1736, jolloin tulivuorenpurkaukset peittivät kyliä ja viljelysmaita alleen. Alue on äärimmäisen karua ja hedelmätöntä, kuin kuumaisemaa.

Me aloitimme tutustumisen tulivuoriin kameliratsastuksella. Ei ihme, että eläintä kutsutaan erämaan laivaksi, hieman keikutti. Tässä toteutui minun kohdallani yksi lapsuuden unelma: kamelilla ratsastaminen kuulosti jotekin äärimmäisen eksoottiselta ja kadehdittavalta silloin pienenä, varsinkin kun olin varma ettei ikinä pääse sellaiseen kyytiin. Pääsinpäs.

Luonnonpuisto on tarkkaan suojeltu eikä sinne pääse noin vain käveleskelemään. Osallistuimme muiden turistien lailla bussikierrokselle, jossa kierrettiin tärkeimmät luonnonihmeet ja kuunneltiin samalla tietoiskuja Timanfayasta.

Bussikierroksen jälkeen katsoimme demonstraatioita maaperän kuumuudesta. 13 metrin syvyydessä maan lämpötila on jo yli sata asteista. Opas kaatoi vettä kuoppaan ja vesi purskahti saman tien höyryävänä vesipatsaana ilmaan. Maankoloon työnnetyt oksat syttyivät palamaan. Pitelimme myös kädessämme polttavan kuumaa soraa. Silti lapsista kiinnostavinta olivat parkkipaikalla vilistävät liskot. Timanfaya on karua aluetta, jossa elää vain muutamia eläinlajeja, mutta näitä vekkuleita oli paljon eivätkä ne pelänneet. Varsinaisia söpöliinejä.

Lomarapo, osa 1


Vietimme viikon Occidental Allegro Oasis -hotellissa, joka sijaitsee hiukan Costa Teguisen ulkopuolella. Hotelli on ollut varmasti upea kymmenen vuotta sitten ja oli se vieläkin hieno, vaikkakin kaipasi pientä pintaremonttia. Yleiset tilat olivat siistit ja fiksut, mutta huoneemme oli maalisudin tarpeessa ja siellä näkyi käytön jälkiä. Sen sijaan huone, jossa saimme viimeisenä päivänä käydä suihkussa ennen lentokentälle lähtöä oli kuvottava. Kaksi kuollutta torakkaa keskellä lattiaa (en edes kurkannut sänkyjen alle oliko siellä lisää. Ja kyllä Suvi, niitä isoja afrikkalaisia), homeläiskiä sienissä, ilmastointilaitteen humina, ennen meitä peseytyneiden likaisia pyyhkeitä lattioilla lojumassa... Ei ihme, että sitä huonetta ei käytetty muuhun kuin pikasuihkutteluun!

Näkymä parvekkeeltamme, jolla oli hyvä ottaa rajatonta rusketusta

Mutta huoneemme oli siis ihan ok, se oli iso, parvekkeelta oli merinäköala ja lakanat olivat puhtaat. Se riitti meille. Ja todellakin kaikki oleskelutilat kuten aula ja ravintolat olivat siistit ja hienot.

Ja ravintoloista puheenollen: ruoka oli hyvää! Ja sitä riitti. En uskalla edes ajatella millainen jättimaha minulla olisi kahden viikon jälkeen, jos viikossakin lihoo näin paljon. Mmm, valkosuklaamousse... Sitä tuli syötyä liikaa. Ja kyllä siellä muutkin söivät liikaa, en ole koskaan ennen nähnyt niin isoja ihmisiä kuin tässä ravintolassa. Ja jestas niitä heidän ruoka-annoksiaan, hui. Pekonia taisi kulua useamman possun edestä.

Hotellilla oli mukavasti järjestettyä ohjelmaa jalkapallosta aerobiciin ja lisäksi siellä on minigolf, tenniskenttiä, viisi uima-allasta, squash-kenttä, kuntosali, biljardi, pingis... Mitähän vielä. Tekemistä oli tarpeeksi, ja joka ilta oli jonkinlaista showta tarjolla, joista me emme juurikaan päässeet nauttimaan, kun oli nuo muksut mukana.

Hyvä hotelli, ystävällinen palvelu. Meillä taisi käydä tuuri (huomautettakoon, että maksoimme mitättömän vähän lomasta, hotelli olisi vionut sillä rahalla olla todella kamalakin).


Takaisin Lanzarotelta

Heipä hei! Täällä sitä taas ollaan, tietokoneen äärellä. Palasimme myöhään yöllä kevätretkeltämme Lanzarotelta, joten netti- ja blogitauko johtui siitä.

Tämä oli ensimmäinen valmisloma meille koskaan. Olen aina ollut hyvin anti-massaturismi-ihminen ja niin on tuo parempi puoliskonikin, mutta päätimme nyt kokeilla miltä tuntuu tämän sorttinen kotimaan matkailu. Ja kokeilimme kyseistä lomailumallia ihan vimpan päälle: meillä oli all inclusive -paketti neljän tähden hotellissa, ilman mitään erityistä suunniteltua ohjelmaa.

Ja kivaa meillä oli. Ensimmäiset kaksi päivää vähän ihmettelimme, että miten kummassa täällä saa täysipäiset aikuiset ajan kulumaan, mutta kun otti oikean asenteen niin loma kului varsin mukavasti. Jokapäiväisessä ohjelmassa oli auringonottoa, mieletöntä herkuttelua ja peruschillailua. Neljänä päivä meillä oli auto käytössä ja kävimme mm. Timanfayalla tulivuorikierroksella ja ratsastamassa kameleilla, kiersimme upeita hiekkarantoja ja ostelimme paikallisia viinejä kotiinviemisiksi. Lapset olivat parina päivän hetken kerhossa ja me aikuiset pelasimme sillä aikaa tennistä ja kävimme lenkillä. Mies kävi päivittäin salilla hikoilemassa, minä hikoilin altaan reunalla. Joka ilta lapset halusivat Minidiscoon ja sinne he myös pääsivät. Kävimme iltaisin myös katsomassa erilaisia esityksiä, lisko-, papukaija- ja lintushowt tekivät tenaviin vaikutuksen. Hotellin puolesta oli myös aktiviteettia jos jonkinmoista, mutta emme niihin juurikaan osallistuneet.

Kamera on nyt latautumassa ja pian kiusaan teitä lomakuvilla. Nyt vain halusin tulla kertomaan, että selvisimme hengissä ja täysijärkisinä brittejä täynnä olevasta turistirysästä ja kyllä, ensi talvena menemme toivottavasti uudelleen! Emme samaan paikkaa, koska se saari on nyt nähty, mutta jollekin vastaavalle huolettomalle lomalle. Edelleenkään tällainen lomailumalli ei ole suosikkini, mutta koska lapsille paikka oli paratiisi, voinen tulevaisuudessakin "kärsiä" ja lekotella altaan reunalla hömppäkirjoja lukien :).

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Asiat tärkeysjärjestykseen

Myynnissä olevien asuntojen etsiminen ja muutenkin netissä liikaa istuminen on saanut jälleen hartiat juntturaan ja pään kipeäksi. Siksipä yritän pitää pienen nettitauon. Jos vaikka viikonlopun yli pärjäisi ilman, tai vaikka viikon verran.

Minun on pakko vähentää netissä istumista ylipäätään ja hankkia oikea elämä. Tänään pistän pellot pakettiin Farmvillessä ja laitan kaikki mahdolliset estot päälle, etten saa enää kutsuja ja lankea uudelleen maanviljelyn pauloihin. Voisin vaikka laittaa joitain ihan oikeita yrttejä kasvamaan parvekkeelle, niin maltan paremmin vastustaa virtuaalisen maalaiselämän houkutuksia!

Joten hasta luego!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Satumetsässä

Tänään "kokoustimme" Bosc de les Fadesissa vahamuseon vieressä. Kahvila-baari on sisustettu satumetsäksi, jänskää.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Valokuvia keikoilta

Kävin tänään Palau Robertissa katsastamassa tämän hetkiset ilmaiset näyttelyt. Katalonian infrastruktuurista kertova esittely jätti hieman kylmäksi, mutta Francesc Fàbregas'n valokuvat erinäisistä konserteista kiinnostivat. On setä ehtinyt muutaman keikan kiertää...


Viime kesänä meiltä jäi näkemättä kaikki isot nimet, jotka Barcelonassa kävivät, mutta tänä kesänä olisi toiveissa ainakin Aerosmith nähdä. Jos saadaan aikaiseksi hankkia liput...

Turkkariöverit

Lidlissä on meneillään skandinaaviset viikot ja mies haki töistä tullessaan meille namia. Puolukkahilloa, hillahilloa (ei siis mitään lakkahilloa, vaan HILLAhilloa. Minä olen hillamailta ja minä tiedän! :)) ja pussi salmiakkia, josta söin illalla niin, että vatsa meni kipeäksi. Ja vaari lähetti vielä Suomesta viimeisimmän Lostin, tänään on kiva ilta!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Sähköpostista

Tsekkasin pitkästä aikaa blogin sähköpostin ja sinne oli tullut muutama haastattelupyyntö ja muu viesti jo aikaa sitten. En lue sähköpostia säännöllisesti, joten jos lähetät henk.koht.viestiä, vinkkaathan siitä kommenttilaatikossa! Anteeksi siis vastaamattomista viesteistä!

Luminen Barcelona tänään

Olen niin innoissani tästä mahtavasta lumimyräkästä, joka on pistänyt kaupungin sekaisin, että piinaan teitä nyt huonoilla nopeasti räpsäistyillä kuvilla. Siis aivan mieletön lumisade, ja vielä siihen päälle ukkosenjyrinää. Vau! Tykkään (mutta salaa toivon, että lumi sulaa yön aikana ja huomenna on jälleen keväisen kaunis lämmin päivä)!

Todistusaineistoa

Kyllä, ihan kunnon jalkarättejä ne ovat.

Lunta!!

Pakko tulla nyt tännekin päivittelemään: Barcelonassa sataa juuri nyt lunta! Ja on kuulkaa kylmä! Tällasta tänään.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Teatre-Museu Dalí, Figueres

Lauantain päiväretkikohteena oli tällä kertaa Figueresin kaupunki tästä hieman pohjoiseen ja siellä Dalín teatterimuseo. Figueres on Salvador Dalín syntymäkaupunki ja sinne hän suunnitellut museonsa tai ennemminkin elämyksellisen spektaakkelinsa. Upea, hämmästyttävä paikka!

Katolla on jättimunia ja patonkeja heiluttavia patsaita. Rakennus on ollut aiemmin kaupungin teatteri, joka oli päässyt todella huonoon kuntoon ennen kuin Dalí otti sen käyttöönsä. Ja mikäpä olisi ollut parempi paikka Dalín elämäntyölle, kuin rakennus, jossa oli hänen ensimmäinen näyttelynsä, jota vastapäätä sijaitsevassa kirkossa hänet on kastettu ja ennen kaikkea teatterihan on loistava paikka näin teatraaliselle taiteilijalle.

Salvador Dalín hauta

Dalín muusan ja vaimon Galan yksi muotokuva, Galatea aux Spheres

Matkalla kotiin: "Mitä muistatte Dalísta?". Kolmevuotias: "Dalílla on pitkät viikset ja likaiset varpaat, ei muuta." Kattomaalaus.

Mae Westin kasvot, joka on myös surrealistinen huone. Viisivuotiaan ehdoton suosikkiteos.

Taulu, jossa alaston Gala katsoo merelle ja joka kauempaa katsottuna muuttuu Lincolnin muotokuvaksi.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

House hunting has started!



Olen ollut kovin kiireinen ja päänsärkyinen (ei saisi istua netissä näin paljon) tällä viikolla. Olemme nimittäin aloittaneet asunnonmetsästyksen! Eilen kävin katsomassa kahta ensimmäistä, huomiseksi on sovittu jo viisi näyttöä lisää.


Myytäviä asuntoja on paljon tarjolla, mutta taso vaihtelee. Ensimmäinen eilisistä oli todella kamala, vain täydellinen purkaminen ja uudelleen rakentaminen olisi saanut asunnosta kivan, jos sekään. Toinen sen sijaan oli ihan mukava, ehkä käymme siellä uudestaan. Minulla alkaa olla aika hyvä käsitys siitä, mitä milläkin summalla ja miltäkin alueelta saa, olenhan nyt vuoden jo aktiivisesti lukenut asunnonvälityssivustoja. Hauskaa päästä nyt katsomaan livenä, että kuinka paljon kuvat valehtelevat.


Olemme tehneet miehen kanssa minulle erittäin mieluisan työnjaon, jossa minä etsin kämppiä netistä ja käyn asuntonäytöissä ensivisiitillä. Hän saa huolehtia pankkiasioista ja tulla katsomaan asuntoja sitten, kun olen kelpuuttanut ne seulani lävitse. Ja minun seulani on tiukka! Alueen, koon ja hinnan on oltava oikeat ja lisäksi asunnossa pitää olla jotain spesiaalia...


Ja ihanaahan tässä on se, että meillä ei ole mikään kiire. Ei ole pakko ottaa sellaista "ihan kivaa, mutta ei just" -asuntoa, vaan saa rauhassa miettiä ja katsella. Ostajan markkinat jylläävät, tarjontaa on mukavasti ja hinnoissa on neuvottelunvaraa. Ja sehän sopii meille!

Kuvat kävelyretkeltä Eixamplesta.