sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Lähimetsässä

Työkaverini on asunut Barcelonassa vajaat kolme kuukautta ja kaipaa takaisin Saksaan. Kotikaupungissa kun luonto on lähellä, eikä Barcelonassa ole muuta kuin Ciutadella, eikä se ole mitään luontoa.


Vaikka olen maalta kotoisin ja asunut sen seitsemän vuotta Ranskassa lehmien naapurissa ja vuorten kainalossa, en ole koskaan rymynnyt metsissä niin paljon kuin näiden kolme vuoden aikana täällä Barnassa. Liki joka viikonloppu lähdemme jonnekin ulkoilemaan, ihan vain päästäksemme ulos kaupungista raittiiseen ilmaan (ja toki intohimoinen suhtautuminen trekkailuun motivoi nostamaan persiin sohvalta). Joskus menemme kauemmas, jonnekin aivan pöpelikköön kauas muista ihmisistä ja toisinaan istahdamme lähijunaan ja olemme kymmenen minuutin päästä Collserolan luonnonpuistossa.


Tänään hyppäsimme lähijunasta Baixador de Vallvidrerassa, jonne pääsee normi metrolipulla Catalunyan aukiolta. Emme tehneet todellakaan mitään vaellusta, kunhan muutaman tunnin kävelimme valmiita polkuja pitkin ja söimme kahvilassa jäätelöt. Collserolasta löytyy kuitenkin ihan kunnollisenkin pituisia patikkareittejä. Eräs lauantai Mies (isolla ämmällä...) maastopyöräili siellä 70 kilometriä kulkematta kertaakaan samoja polkuja. Puistossa kulkee ristiin rastiin polkuja, ja saimme kuljeskella ihan rauhassa törmäilemättä väkijoukkoihin, vaikka kaunis aurinkoinen sunnuntai olikin.



Kevät oli jo pitkällä, jotenkin sitä vuodenajan muutosta ei täällä kaupungissa huomaa ollenkaan.


Ja ainahan reissussa pieniä haavereita sattuu, tällä kertaa taittui peukalon kynsi ja muuttui mustaksi. Onneksi mukana kulkee aina paketillinen laastareita, niillä loppuu pipi hetkessä!

Ei kommentteja: