Jossittelua

Jos emme olisi muuttaneet tänne, olisin vielä viikon töissä ennen pitkää ja hyvin ansaittua kesälomaa. Eilen olisi ollut yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Tuleva viikko olisi rentoa puuhastelua, järjestelyä ja paikkojen siivoilua. Grillailua työkavereiden kanssa ja sellaista. Kesälomalle jäisin ilomielin, mutta syksyllä olisi kiva taas palata sorvin ääreen.

Olen jo kahdesti luopunut vakityöstäni miehen työn takia: silloin kun lähdimme Suomesta ja nyt kun muutimme tänne. Molemmilla kerroilla toki mielelläni ja hyvinkin innokkaasti. Silti nyt, kun ikä ei enää ala kakkosella minua on alkanut hieman hirvittää tämä oma urakehitykseni. Sitä kun ei ole. Miten ihmeessä minä täällä työllistyn??

No jaa, kesä menee varmasti liiankin nopeasti ja syksyllä minulla alkavat kielikurssit. Kaksi kieltä, espanja ja katalaani, opittavana, huh. Minulla on pienet lapset, joten kyllähän ne nekin työllistävät. Ja onhan minulla yliopisto-opinnot vielä kesken, mutta sen eteen en taida laittaa enää tikkua ristiin. Eiköhän tekemistä siis löydy, mutta kun pitäisi löytää myös jotain, josta saisi vähän palkkaakin. Rakastan palkkapäiviä! Rakastan shoppailua!

Luulisi tämän kokoisesta kaupungista jotain duunia löytyvän...