Kuusivuotias kirjoitti aamulla ennen kouluun lähtöä tarinan: " Olipa kerran mumit joiten nimi oli muumi-peikko, muumi-pappa, muumi-mamma, nipsu, ppikku-myy, niisku-neiti. Eräänä päivänä ne meni hiihtämän mutta muumi pappa meni mukkelis makkelis. Sitten hän pyysi joulupukilta lahjaksi sukset siis hänen vanhat sukset meni rikki ja mitä hän saikaan? Sukset."
Olemme viime aikoina opetelleet paljon kaksoiskonsonantteja. Aluksi ei tuntunut helpolta huomata, että mitä eroa on sanoilla kuka ja kukka, mutta nyt tuo ipana jo näyttää sen hoksaavan. Kaksoisvokaalitkin menee yleensä oikein. Ihan hyvin lapselta, joka kuulee suomea vain kotona.
Katalaani ja espanja ovat vähän alkaneet vaikuttaa lasten suomenkieleen. Kumpikin lapsista sekoittaa sanat pudota ja kaatua, jotka kumpikin ovat espanjaksi caer. Esimerkiksi maidon kaatuessa molemmat sanovat "oho, mun maito putosi" ja näin syksyllä "puusta on kaatunut paljon lehtiä maahan". Heillä ei mene millään jakeluun ero noiden kahden verbin välillä.
Työtä se vaatii tuo suomenkielen ylläpitäminen. Kotona puhumme tosiaan vain suomea, mutta kyllähän se meillä aikuisillakin alkaa olla "vähän sinne päin" -suomea. Ja me vanhemmat molemmat puhumme murteella, joten aikamoista sönkötystähän se välillä on, mutta hyvin nuo tenavat onneksi osaavat itseään ilmaista suomeksikin!
1 kommentti:
Hieno kertomus! Meidän kaksivuotias haluaa kuulla sen koko ajan uudelleen! Eikä kuusivuotiaan vielä tarvi kovin kummoisesti tietääkään kaksoiskonsonanttien päälle... On tietty hyvä pitää yllä kotikielentaitoa, se on ihan totta. Kahden kielen hallinta vaatii aikamoista opettelua, onneksi se lapsilta kuitenkin käyttää aika näppärästi.
Lähetä kommentti