maanantai 17. toukokuuta 2010

Ei sitten

Eilen suuntasin rohkeasti verenluovutusbussille tarkoituksena luovuttaa ensimmäistä kertaa elämässäni verta. Mutta eiväthän ne minua huolineet. 11 vuotta sitten sairastin Afrikassa malarian ja enpä sitten saa enää koskaan kokeilla verenluovuttamista. Luulin, että kun kymmenen vuotta on kulunut, niin saisi, mutta kuulemma ei. Menkää te muut sitten minun puolestani.

Pulujen aamukylpy

3 kommenttia:

Suvi O. kirjoitti...

No höh! Mulle tehtiin noin ziljoona verikoetta, ja niiden perusteella sain luvan luovuttaa verta. Mut tosi tarkkoja ne oli, kysymyslappunen oli ainakin kymmenen sivua pitkä, ja vertakin ottivat tutkittavaksi ehkä 15 putkea. Eri maissa on kaiketi sitten eri käytännöt. Hieman pelottavaa...

Wanha kirjoitti...

Höh. Missäs päin Afrikkaa olit? Olitko kuinka kipeä?

Mä yritin Jenkeissä kerran luovuttaa. Ei onnistunut kun olin EU-maasta, voi kuulema olla hullu lehmä piilossa. Hohhoijaa :)

Yleensä olen ollut liian aneeminen luovuttamaan verta.

Ansku kirjoitti...

Juuri niin, höh!

Parempihan se on, että ovat tarkkoja, mutta jännä miten kriteerit vaihtelevat maittain.

Kenza: Olin Keniassa, enkä ollut kamalan kipeä verrattuna kavereihin. Jatkuvat vatsapöpöt olivat pahempia. Ameeba, ystäväni... Ennen reissua olin liian kevyt luovuttamaan verta, sen jälkeen ei ole ollut sitä ongelmaa. Vereni vain on "saastunutta". Höh vielä kerran.