torstai 24. helmikuuta 2011

Ei se tämäkään mikään paratiisi ole

Aloitin taas viime viikolla kielikurssilla käynnin ja senhän tietää mitä sitten tapahtui. Olin alkuviikosta kolme päivää neljän seinän sisällä sairaan lapsen kanssa. Great.

Näihin tunnelmiin sopii hyvin Elisabethilta saamani haaste kertoa vaihteeksi asioita, joista EN pidä Espanjassa tai minun tapauksessani Barcelonassa. Ja ennen kuin aloitan valituksen korostan, että rrrrakastan Barnaa ja suurin osa valittamisen aiheista koskee varmasti kaikkien kaupunkien keskustoja. Mutta moititaan nyt sitten kun kerran pyydettiin :).

1.Taskuvarkaat. Tarvitseeko tätä edes selittää? Kuinkahan monta kertaa olenkaan todistanut kaupungilla varkautta, en edes jaksa laskea! Tosin viime aikoina taskuvarkaita on näkynyt vähemmän tai sitten olen vain liikkunut vähemmän mestoilla. Joka tapauksessa taskuvarkaat ovat ärsytyksenaihe numero uno! Samaa syssyyn menevät kerjäläiset. Samat tyypit pyörivät tässä nurkilla päivästä toiseen. Homma on hyvin organisoitua, muutaman kerran olen nähnyt, kun "pomo", yleensä nuorehko kultakoruinen mies, käy komentamassa, että missä kerjäläisten pitää kyyhöttää ja samalla on ottanut osan päivän ansioista omaan taskuunsa.



2. Kouluasiat. Itse olen varsin tyytyväinen lastemme kouluun. Koulupäivät ovat pitkät, 9-17, mutta läksyjä alkaa esikoiselle tulla vasta ensi vuonna, kun hän on seitsemänvuotias. Molemmat tenavat ovat terävähoksottimisia ja kouluorientoituneita, joten heille sopii tuollainen vaativakin koulusysteemi, mutta silti minusta on liian aikaista nelivuotiaana opetella kaunokirjoitusta ja kuusivuotiaana yhteen- ja vähennyslaskuja isoilla numeroilla. Vapaalle leikille ei ole juurikaan aikaa. Lisäksi vielä on tapana koulun jälkeen harrastaa jotain, joten aika piippuun nuo tenavat vedetään.

3. Koirankakat jalkakäytävillä. Pursuilevat roskapöntöt. Pissanhaju helteellä. Torakat. Ällöttävää! Ison kaupungin ongelmia ovat nämä.



4. Humalaiset turistit. Varsinkin sellaiset ilman paitaa hilluvat kesämiehet ja märissä bikineissä bussiin tunkevat neitoset. Ja yöllä kaduilla mökeltävät känniläiset, joilta on varastettu omaisuus ja jotka eivät muista missä hotellissa asuvat.

5. Tungos. Turistisesonki on aika hankalaa noin arkielämän kannalta, ja onkin ihan mukava muuttaa hieman syrjemmäs, kauemmas nähtävyyksistä.



6. Katalaani. Alkuaikoina katalaani tuotti todellakin hankaluuksia, kun en osannut espanjaakaan, enkä tiennyt millä kielellä tekstit milloinkin olivat. Kaupungin kaksikielisyys hidasti ainakin minun oppimistani. (Ja kyllä, aion sen katalaanin oppia, nillitän nyt vain alkuhankaluuksista)

7. Huterat asunnot. Kyllä Välimeren rannallakin tulee talvella kylmä. Meillä verhot lepattavat kovalla tuulella ja ikkunat eivät pidä kylmyyttä yhtään. Kesällä on sitten tukahduttavan kuuma. Nobelin palkinto ilmastointilaitteen keksijälle!

Mutta tänään on ollut onneksi kiva päivä. Aamulla hieman asioiden hoitoa ja sitten pariksi tunniksi rantsuun lukemaan. Aloitin ensimmäisen espanjankielisen kirjan, olen jo sivulla 25 :).

2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Tuohon lasten koulumaailmaan on tullut itsekin tutustuttua, kun hoidan kolmea muksua au pairina täällä: päivät ovat tosiaan aika pitkät koulussa, ja välillä tuntuu, että koko päivä menee järjestelmällisesti myös kotona lapsia seuraavaan juttuun patistellen, eikä aikaa tunnu riittävän paljoa heidän omiin leikkeihinsä tai hetkiin, jolloin voisivat vaan olla ja tehdä mitä juuri silloin sattuu huvittamaan. Pikkutyttömmekin valitti yksi päivä, että "Aina mun pitää olla tekemässä sitä, mitä sä sanot, koskaan en voi tehdä omia juttujani."

Jollakin tasolla lapset osaavat uskomattoman hyvin asioita, kuten 5 vuotiaat taitavat jo numerot, kirjaimet, äänteet, helpot yhteenlaskut...monta asiaa, jotka muistan oppineeni itse vasta 7 vuotiaana. Toisaalta sitten toisissa asioissa ei ehkä olla niin kehittyneitä, kuten mielestäni meillä lapset eivät aina osaa olla niin kovin luovia leikeissään (riippuu toki perheestä ja lapsista!) ja yhteiselo ja sosiaaliset taidot saatavat olla enemmän kateissa. Luulen, että välillä nämä lapsukaiset ovat jopa vähän stressaantuneita kaikesta koulunkäynnistä ja iltojen aikataulutuksesta, mitä sitten purkavat ärisen ja pöristen.

Wanha kirjoitti...

Hauska lukea näitä ketjuja :)

Me ollaan reissattu jos jossainpäin maailmaa, mutta ainoa paikka, jossa mut on yritetty ryöstää oli Barcelonan juna-asema. Mies on ryöstetty kahdesti Brasiliassa, tokalla kerralla kaveri tuli ison viidakkoveitsen kanssa kaulalle, kun lauma lapsia tyhjensi taskut.

Mun kaveri on kans puhunut tuosta raskaasta koulunkäynnistä ihan pientenkin kohdalla. Olen huomannut myös, että meidän lasten läksymäärä on noussut, Katalonia haluaa menestyä Pisa-tutkimuksessa vielä paremmin. Juttelin tästä koulutoimenjohtajan kanssa..

Mua ärsyttää tuo katalaanin painotus. Meidän kaupunki ei tarjoa kuin kaksi espanjan kurssia :( Ainoa vaihtoehto täällä on yksityisopetus, joka maksaa n. 25 eur tunti.

On varmaan helpotus, että pääsette muuttamaan vähän rauhallisemmalle seudulle.