keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Raivausta

Hiljaiseloon on ollut syy: saimme vihdoin ikioman kotimme avaimet!

Olemme nyt kaksi päivää raivanneet asuntoa. Sinne oli jätetty todellakin koko elämä, isoimmat huonekalut (no ei niitäkään kaikkia) oli viety pois ja kaikki muu jätetty. Niinpä olemmekin kantaneet jätesäkkitolkulla tavaraa roskiin ja kierrätykseen. Vaatteita, astioita, kosmetiikkaa, tauluja, kirjoja, cd-levyjä, valokuvia, pehmoleluja, kirjeitä, hääpuku sekä tuhat kilometriä johtoa. Huh.

Huomenna sitten pääsemme vihdoin aloittamaan remonttia. Putsaamme ja pakkeloimme seiniä ja virittelemme maalarinteipit kriittisiin paikkoihin, jotta pääsemme toivottavasti ylihuomenna vetelemään ensimmäiset kerrokset maalia.

Olo on väsynyt, mutta varsin onnellinen.

 Kaappien tyhjentelyä. Edelliset asukkaat eivät olleet niihin koskeneetkaan, joten sieltä löytyi esimerkiksi papereita, joiden ei toivoisi joutuvan vääriin käsiin. Laitoimme ne surutta paperinkeräykseen. Oikealla oleva helvetillisen iso ja kolho peiliovinen vaatekaappi on nyt purettu ja se nostetaan huomenna tien varteen odottamaan kierrätysautoa. Myös vasemmalla oleva kaappi menee vaihtoon asap.

 Pienimmässä makuuhuoneessa oli järjettömän iso systeemi nukkumiseen, koulutöihin ja oikeastaan ihan mihin vaan. Sille löytyi jo loppusijoituspaikka: olimme kantamassa romua roskiin, kun paikalle pölähti mies kysymään, että löytyisikö meiltä mitään käyttökelpoista. No löytyihän meiltä mm. toimiva pyykkikone, uusi toimistotuoli, pöytä, tuoleja ja vaikka mitä muuta. Huomenna hän hakee tuon rumiluksen pois. Tällaiset viritykset oli kahdessa huoneessa, oli aika jännä purkaa niitä... Ja huomaa johdot: niitä oli kuulkaa paljon!

Jotenkin surullista löytää hylätty hääpuku :(.

5 kommenttia:

Vendaval kirjoitti...

No jopas oli jätetty tavaraa! Meinaatteko itse maalata, vai tuleeko joku maalaamaan? Jos maalaatte itse, niin suosittelen lämpimästi ruiskumaalausta. Välimeren ilmasto voi nimittäin tehdä tepposet ja seinä tarttua telaan kiinni! Anna-Leena muutti uuteen asuntoon viime keväänä ja olimme siellä maalamaassa, toista kerrosta maalatessamme huomasimme, että seinä todellakin alkoi tarttua telaan kiinni. Rautakaupasta löytyi siihen joku ihme tökötti, mutta vähemmällä vaivalla olisi siis selvinnyt. Ajattelin vain varoittaa :) Mukavaa remonttia!

Villa Haikara kirjoitti...

Olenkin jo odottanut kuvia asunnostanne. Onnea avaimista! Vaikuttaa mukavalta projektilta seurata :)

Pia Koskinen-Sanchez kirjoitti...

Olisi mielenkiintoista tietää mihin tämä perhe on kadonnut..

Ansku kirjoitti...

Vendaval: Enpä ollut tuotakaan tullut ajatelleeksi, että seinät voisivat maalatessa hajota! Hmmmm... Mitähän matskua Anna-Leenan seinät oli? Meillä on suurin osa tuollaista v-mäistä rappausta, joka kyllä tasoitetaan heti kun löytyy aikaa ja rahaa. Joo, itse maalataan, aikamoinen homma edessä :D

Villa Haikara: Projektin mukavuudesta en tiedä mutta pitkä siitä ainakin tulee ;). Ei vaan ihana on oikeasti vihdoinkin tehdä omaa kotia, onhan siitä haaveiltu jo kauan!

Pia: Tämä perhe on edelleen Barcelonassa, eri barriossa (kaupunginosassa) vaan!

Vendaval kirjoitti...

En ole ihan varma mitä matskua ne seinät oli.. Varmaan samaa pahvia mitä täällä kaikkialla käytetään :D