Tyhmyydestä (melkein) sakotettiin

Tänään mokasimme isomman kerran!

Meillä on ulko-ovi tuollainen paksu turvaovi. Ulkopuolella ei ole lainkaan kahvaa, oven saa auki ulkoa vain avaimella. Olimme lähdössä koko porukka ulos, löimme oven kiinni ja... Luulet varmaan, että avain jäi sisälle. Eipäs jäänyt, mutta toinen kotiavaimemme jäi sisälle lukkopesään oven sisäpuolelle. Ovi meni siis kiinni, saimme avaimen työnnettyä lukkopesään, mutta avainpa ei kääntynytkään. Emme siis saaneet laitettua ovea lukkoon, emmekä myös saaneet ovea enää auki.

Nitkuttelimme avainta aikamme ja pieni paniikki jo alkoi nostaa päätään. Mitä tehdä? Meillä on alaovella portieeri, Isabel, vahdissa ja menimme häneltä kysymään apua. Huomaa, ettemme puhu katalaania sanaakaan ja espanjaakin vain sen verran, että osaamme kertoa olevamme Suomesta ja haluavamme lasin punaviiniä, por favor. Kummasti sitä kuitenkin saatiin asia selvitettyä.

Isabel haki paikalle talonmiehen tai siis -naisen ja tädit yrittivät yhdessä rynkyttää ovea auki. Luottokortin oven väliin tunkemistakin kokeiltiin. Ei onnistunut heiltäkään, joten rouvat soittivat lukkosepälle. "Lukkoseppä veloittaa 250 euroa käynnistä, te ette maksa semmosta summaa", ilmoittivat mammat. (Tähän ilmiöön olemme muuten törmänneet täällä Barcelonassa aiemminkin: mistään ylimääräisestä ei haluta maksaa, vaan kaikkeen yritetään löytää halvempi ratkaisu)

Muistimme siinä, että meillä on pienimmän makuuhuoneen ikkuna auki, koska pyykit olivat kuivumassa siellä. Ikkuna avautuu tuonne sisäpihan kuiluun. Pääsisiköhän siitä kautta sisään?

Asumme kolmannessa kerroksessa, joten aika heikolta näytti, mutta sitten tajusimme, että alakerran asukkailla on pieni patio juuri siinä sisäpihan puolella, ikkunamme alla. Asukkaat eivät olleet kotona, mutta talkkari soitti heille, selitti tilanteen ja sai luvan avata heidän asuntonsa oven yleisavaimella. Kellarista haettiin pisimmät tikkaat, jotka löytyivät ja aloimme testata niitä. Valitettavasti tikkaat eivät yltäneet tarpeeksi korkealle, mutta mies päätti ottaa riskin ja venyttää tikkaat ääriasentoon turvallisuusohjeista piittaamatta. Sitten hän kiipesi ylimmälle puolalle meidän naisten pidellessä tutisevia ja nitiseviä tikkaita pystyssä, vähän ponnisti ja sai kun saikin itsensä hilattua ikkunan kautta sisälle.

Ja niin saimme oven auki. Kutsuimme rouvat lasilliselle ja huomenna täytyy lahjoa heitä vaikka jollain suklaalla.

Häkellyttävää tässä on se, että pystyimme juttelemaan rouvien kanssa, jotka eivät puhu sanaakaan englantia tai ranskaa. Kai se ranska pohjalla auttaa sen verran, että pystyy jotenkin asiansa kertomaan. Ainakin ymmärtämiseen se auttaa.

Nyt selvisimme siis vähin taloudellisin vaurioin (ja ruumiillisin, olisihan tuo mies voinut vaikka rojahtaa alas niiltä huterilta tikkaita), mutta jotenkin minusta tuntuu, että tämä vahinko tulee toistumaan. Sitä kertaa odotellessa...

Muistiinpano itselleni:
avain=llave (esp) tai clau (kat.)