Ranskalainen viikonloppu

Viikonloppuna pitää skarpata ja yrittää olla edukseen. Tapaan nimittäin roppakaupalla uusia ihmisiä. Melkein jännittää...

Lauantaina menemme aperolle erään ranskalais-irlantilaisen perheen luokse. Heillä on suurin piirtein saman ikäiset tytöt kuin meillä, ja he käyvät myös samaa koulua, missä meikäläiset aloittavat. Perheen isän olen tavannut, hän käy samaa kielikurssia kuin minä ja on miehen työkaveri.

Sunnuntaina menemme sitten syömään erään täysin ranskalaisen perheen kotiin. Ja mun pitäisi leipoa jälkkärikakku... Olen maailman huonoin kakkuleipuri! Heilläkin on melko lailla saman ikäiset tenavat kuin meillä. Tämänkin perheen isä on mieheni työkavereita.

Tuleepa taas harjoiteltua ranskaa. Tai no puhunhan minä melkein päivittäin jonkun verran, ja vähintään luen jotain ranskaksi. Lapset ovat puolestaan katsoneet ainoastaan DVDitä ranskaksi, joten heille tämä viikonloppu on hyvää harjoitusta.

Mehän ratkaisimme tämän kieliongelmamme siten, että ranska pysyy, jos on pysyäkseen, mutta espanja ja katalaani ovat tärkeämmät (kotona puhumme pelkästään suomea). Lasten koulu on kaksikielinen (espanja-katalaani), joka päivä on puoli tuntia englantia (joka on meidän tapauksessa vähän turha, mutta eipä siitä varmaan vahinkoakaan ole) ja lisäksi ranskan opiskelu alkaa muistaakseni 8-vuotiaana. Aluksi harkitsimme ranskalaista koulua, mutta mielestäni on parempi oppia kunnolla paikalliset kielet. Toivottavasti lapset eivät aikuisina syytä minua huonosta päätöksestä...

Nuoremmalla ranska siis taitaa unohtua, mutta toivottavasti vanhemmalla, joka puhuu jo sujuvasti, ranska pysyisi edes jollakin tavalla mukana. Ovathan he molemmat syntyneet Ranskassa ja muutenkin haluaisimme pitää yhteyttä sinne. Ehkäpä jopa palata jonain päivänä asumaan, on verra!

Jos jollain on jotain vinkkiä, miten tuota ranskankielentaitoa saisi pidettyä yllä, niin mielelläni otan vastaan!