sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Lallattelua katalaaniksi
Minähän en siis osaa vieläkään sanaakaan katalaania. En edes alkeita. Nolottaa vähän, puoli vuotta jo asuttu Kataloniassa. Mutta onneksi lapset voivat opettaa minua. Viikonlopun olemme rallatelleet mm. seuraavia koulussa opittuja lauluja. Kivoja minusta, mutta jäävät päähän soimaan aika rasittavasti. Niinhän lastenlauluilla on tapana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Just joo. Arvaa lallatetaanko täälläkin katalaaniksi kastanjanpoimintalaulua... Mutta toisaalta, A tykästyi ihan valtavasti siihen, nyt se viihtyy ihan issesseen tässä koneella ja nauraa hassulle mummolle ja koiralle...
Onpa mukava kuulla suomalaisen jorinoita Barcelonasta. Oletteko kauan asuneet Barcelonassa ja oletteko löytäneet muita suomalaisia sieltä?
Terveisin Jussi
Aivan kuin tuossa kanalaulussa sanottaisiin, että "kai pikinokka vuohi kai juosta kolkutteli". Onkohan katalaani ja suomi jotenkin salaisesti sukulaiskieliä ;) ?
Hei,
kiitos ihanasta blogista :) rakastan Barcelonaa ja on aivan kivaa lukea sun tekemisistä!
Terveisin
Karmen Virosta
Suvi O.: Luulen, että osasit kääntää laulun suomeksi aivan oikein! Siltähän se juurikin kuulostaa...:)
Tiina tai siis Jussi: Olemme olleet täällä nt puolisen vuotta, ja aika hyvin alkaa olla tuota sosiaalista verkostoa ympärillä. Suurin osa kavereista on muita expatteja, kieli vähän hidastaa paikallisiin tutustumista. Suomalaisiakin on tullut vastaan!
Karmen: Eipä kestä! Minäkin rakastan Barcelonaa!
Lähetä kommentti