Kotejamme

Fifi kertoo blogissaan kattavasti ranskalaisista asunnoista, ja lisäänpä minäkin lusikkani soppaan kertomalla meidän kodeistamme Ranskassa. Me asuimme siis maaseudulla, joten ihan kaikkia Fifin kuvailemia juttuja ei ole meiltä löytynyt, mutta monta kyllä. Kummallisuuksiin tottui pian, ei tuntunut enää yhtään oudolta, että vessassa ei ole käsienpesuallasta. Ällöttävältä kyllä. (Tästä tulikin mieleen, että kun olin ensimmäisenä kesänä hoitamassa paria muksua, tarvitsimme johonkin juttuun vettä mukiin. Pyysin vanhempaa hakemaan vettä vessasta ja tämä katsoi minua todella kummastuneena, että siis mistä?? Eihän siellä ole muuta vetistä kuin se pönttö...)

Koti 1. Ullakko vanhassa talossa

Lähdimme Suomesta ilman tietoa muusta majapaikasta kuin ennakkoon varatusta hotellista. Emme tunteneet alueelta ketään, joten meillä ei ollut mitään käsitystä asuntojen yleisestä tasosta, hinnoista ym. Olimme myös kielitaidottomia, eihän asunnonomistajat englantia osanneet... Otimme siis ensimmäisen vapaan asunnon, joka tuli vastaan. Alussa olin asunnosta innoissani, kasvoihan pihalla luumu- ja kirsikkapuita, talo oli vanha ja melko kauniskin, ikkunoissa oli luukut (kuten kyllä kaikissa tulevissakin kodeissa, silloin se vaan tuntui tosi jänskältä ja eurooppalaiselta), kylppäristä löytyi kylpyamme ja katto oli kaareva, mutta jo viikon sisällä tajusin, että

a) tulevana talvena jäätyisimme kuoliaaksi

b) en uskalla mennä "vaatehuoneisiin", koska siellä oli hiiriä, tai vähintään valtavasti hämähäkkejä.

c) maksamme hurjaa ylihintaa.

Emme asuneet tässä kuin vajaat pari kuukautta.

Koti 2. Kaksio pienessä kerrostalossa

Tätä mainostettiin luksus-asuntona, ja mies oli mainonnan uhri. Tämä oli tosi asiassa ihan perus kalustettu kerrostaloasunto yhdellä makuuhuoneella ja avokeittiöllä. Asunto oli pieni, reilut 50 neliötä, mutta kyllähän me siinä kahdestaan mahduttiin asumaan. Sain ensikosketukseni kokolattiamattoon, laattalattioihin ja kaasulieteen. Vuoden asumisen jälkeen alkoi nyppiä se, ettei ollut parveketta ja kaikki ikkunat olivat samaan suuntaan, eli kesäisin mökki oli järkyttävän kuuma. Myös vieraiden majoittaminen oli operaatio. Tästä meillä ei ole yhtään digikuvaa, käytimme silloin vanhanajan järkkäriä.

Koti 3. Kolmio isossa kerrostalossa

Tämä asunto olisi voinut jäädä väliin. En oikein muista miksi tähän muutimmekaan. Asunto oli ruman talon viidennessä kerroksessa ilman hissiä ja oli huonossa kunnossa (paitsi omistajan mukaan hyvässä, olihan siinä uudet siniset kokolattiamatot). Kylppärissä oli iso ikkuna (näkyy kuvassa, yksi noista isoista) kylpyammeen päällä, oli kiva siinä suihkutella... Keittiössä ei ollut uunia, eikä siellä ollut paikkaa edes pöytämalliselle. Mutta parveke löytyi. Tästä muutimme kahdesta syystä: tulin raskaaksi ja hirvitti ne pitkät portaat ja lisäksi meille satoi vesi lorinalla sisälle, eikä asialle tehty muuta kuin suositeltiin javelin töpöttelyä homeen päälle. Muutimme siis mieluummin pois.

Koti 4. Kolmio pienessä kerrostalossa

Tämä oli meidän ihan ensimmäinen oikea koti, tänne tuotiin se pieni nyytti synnäriltä. Asunto oli oikein kiva: kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa jälleen kokolattiamatot, parveke, toimiva avokeittiö. Tämä 70 neliön asunto jäi meille toisen tenavan tultua pieneksi, muuten olisimme varmaan viihtyneet pidempäänkin. Tykkäsimme asua täällä, naapurit olivat yleisesti ottaen kivoja ja tämä tuntui kodilta.

Näkymä parvekkeelta huonona päivänä...

... ja kauniina aamuna.

Koti 5. Ullakkoasunto vanhassa kartanossa

Ihana ihana ihana koti! Tämä ei ollut millään lailla tyypillinen ranskalainen asumus, vaikka kuinka olikin 1700-luvun herraskartanossa, ullakkoasunto oli nimittäin vasta valmistunut ja brittien suunnittelema. Voi että minä rakastin tätä kotia! Minulla on tästä kymmenittäin kuvia, tässä oli nimittäin niin monta juttua, jotka haluan kopioida omaan kotiini. Kattopalkit, 14 pistorasiaa keittiössä (how clever is that!), metrin paksuiset seinät, salakäytävä lastenhuoneesta toiseen, kaikki ihanat nurkkaukset... Onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa. Oih, nyt tuli kamala ikävä!