tiistai 1. kesäkuuta 2010

El Parc del Foix

Silläkin uhalla, että tästä tulee nyt ihan retkeilyblogi laitan kuvia viimesunnuntaisesta retkestämme kaupungin ulkopuolelle Parc del Foix'iin. Tosin itse kävelystä ei ole niin paljon kuvia, koska jossain vaiheessa tällä kuvaajalla alkoi loppua mielenkiinto koko ulkoiluharrastusta kohtaan.

Tällä kertaa todellakin rämmimme metsässä. Eksyimme merkityltä reitiltä ja tarvoimme umpeenkasvanutta polkua kärpästen pöristessä ympärillä. Siinä sai äiti jo käyttää mielikuvitustaan. Emme olleet enää nelihenkinen perhe matkalla takaisin autolle, vaan kaksi upeaa yksisarvista ja kuningas, jonka harteilla istui pieni söpö hamsteri, jolla oli vihreä rusetti. Tehtävänämme oli löytää tuhma lohikäärme, jotta sotilaat voisivat hakea sen linnan eläinpuistoon. Välillä meidän piti myös hätistellä dinosauruksia kimpustamme. Toinen yksisarvisista piti yhteyttä linnaan Hannah Montana -mikrofonilla, ja niinhän me sen lohikäärmeen (=auton) lopulta löysimme.

Suuren seikkailun, hikisen ja janoisen kävelyn jälkeen menimme autolla viereiseen Castelletin kylään jätskille. Kylän linnaan emme tällä kertaa päässeet vierailulle, mutta paistattelimme päivää sen edessä ja hengähdimme ennen ajomatkaa kotiin. Mukava reissu oli kyllä, pieni eksyminen toi mukaan vähän jännitystä (vaikka oikeasti emme eksyneet pahasti, tiesimme koko ajan mihin suuntaan pitää mennä. Olimme vain väärällä polulla).

Hiekkatiellä matkalla satumetsään

Retken ja jätskin jälkeen osalla meistä oli vielä virtaa kiipeillä puissa

Kylän kukkasia

Etana kaktuksessa

Näkymä järvelle

Piknik-kori oli tietysti retkellä mukana.

4 kommenttia:

Kenza kirjoitti...

Teilläpä oli jännittävä retki, lohikäärmeet ja kaikki! :D Ihana järvimaisema!

Anu kirjoitti...

Ihania kuvia! Kaktukset näyttää pitkästä aikaa eksoottisilta.

Pikkuisen helpompaa, kun omalle tenavallee ei vielä tarvitse selittää, kuinka kauan (jos itsekkään tietää, opasteet on täällä vaan yhdellä kiellä...) tässä vielä rämmitään ;)

Ansku kirjoitti...

Kenza: Enää ei retkillä vastaantulevat oravat tai villisiat tunnu enää missään :)

Anu: Minä en varmaan koskaan kyllästy noihin villinä kasvaviin kaktuksiin tai palmuihin!

Tuikku kirjoitti...

voin vaan kuvitella teidän "papupatojen" huutelua dinoille ja vielä hannah montana mikkikin :) :)