Jätimme auton parkkipaikalle ravintolan eteen ja niin vain perheen pieninkin jaksoi kävellä solasta harjanteen taakse. Ja siellä olikin melkein kuin erämaata, upeaa. Kolme vuoristojärveä, joiden rannalla syödä eväitä, kivenlohkareita, joiden päälle kiipeillä, maisemia, joita kuvata... Vain murmelit jäivät näkemättä.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Estanys de Tristaina, Vallnord
Kaipuu vuorille oli ehtinyt yltyä jo niin kovaksi, että koko Andorran reissu suunniteltiin retkeilyä silmällä pitäen. Koska reissussa edetään heikoimman ehdoilla, päätimme mennä paikkaan, jonne pääsee helposti autolla ja jossa silti on luonnon rauhaa ja upeita maisemia. Emme kuitenkaan halunneet aivan lällärimeininkiä. Estanys de Tristaina oli tähän tarkoitukseen nappivalinta.
Jätimme auton parkkipaikalle ravintolan eteen ja niin vain perheen pieninkin jaksoi kävellä solasta harjanteen taakse. Ja siellä olikin melkein kuin erämaata, upeaa. Kolme vuoristojärveä, joiden rannalla syödä eväitä, kivenlohkareita, joiden päälle kiipeillä, maisemia, joita kuvata... Vain murmelit jäivät näkemättä.
Jätimme auton parkkipaikalle ravintolan eteen ja niin vain perheen pieninkin jaksoi kävellä solasta harjanteen taakse. Ja siellä olikin melkein kuin erämaata, upeaa. Kolme vuoristojärveä, joiden rannalla syödä eväitä, kivenlohkareita, joiden päälle kiipeillä, maisemia, joita kuvata... Vain murmelit jäivät näkemättä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mykistynyt olen. Mitkä maisemat!
Mä olin positiivisesti yllättynyt Pyreneistä. Jotenkin luulin, että Alppien jälkeen mikään ei tunnu enää miltään... Pyreneet olivat jotenkin "lempeämmän" oloiset, tykkäsin kovasti.
Olemme nyt surffanneet asuntovälityssivuilla, että josko sieltä löytyisi joku pieni mökki ostettavaksi, mutta kalliita ovat mokomat.
Mökki Pyreneillä, ei hullumpi ajatus...!
Eiko olisikin aika siistia! :)
Lähetä kommentti